Sukupolvien välistä solidaarisuutta, kiitos!
Vanhuus koetaan yhteiskunnassamme lähinnä rasitteeksi, todetaan viime maanantaisessa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (HS 26.3.2012). Olen samaa mieltä. Varsinkin kun alkuvuonna on ollut paljon keskustelua eläkeiän nostosta, sekä siitä miten selviydymme tulevaisuudessa ikäihmisten hoidosta ja hoivasta koituvista menoista. Välillä tuntuu, että puhumme ikäihmisistä, vanhuksista, meidän vanhemmistamme, sukulaisistamme ja naapureistamme kuin ongelmajätteestä. Kuluva vuosi on Euroopan Unionin aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi. Mitään kovin solidaarista ei ole siinä, että ikäihmiset koetaan lähinnä taakaksi. Paradoksaalista on, että olemme pidentäneet lääketieteen avulla elinikäämme ja sen jälkeen emme tiedä, mitä tehdä tuolla pidennetyllä iällä.
Aktiivinen vanhuus?
En ole ihan varma, mitä teemavuoden ”aktiivinen vanhuus” – osa tarkoittaa. Toivottavasti sillä ei viitata siihen, että kaikkien ikäihmisten pitäisi puuhata aktiivisesti vain keskenään. Voisiko se tarkoittaa sitä, että ikäihmiset ovat aktiivisesti mukana päätöksenteossa, yhteiskunnan suunnittelussa ja keskustelussa? Minusta se voi tarkoittaa myös sitä, että suurin osa ikäihmisistä elää ihan tavallista aktiivista tai vähemmän aktiivista elämää yhteiskunnan, oman perheensä ja ystäviensä kanssa. Niiden, jotka eivät jaksa olla aktiivisia, pitäisi siitä huolimatta saada apua ja tukea yhteisöltä ja yhteiskunnalta.
Sukupolvien välisen solidaarisuuden puute näkyy siinä, että ikäihmisille suunnitellaan palveluja ja toimintoja, mutta ei kysytä heiltä itseltään, mitä he haluavat. Viime vuosina on onneksi otettu kansalaisia ja palveluiden käyttäjiä yhä enemmän mukaan suunnitteluun. Yksi hyvä esimerkki on osallistava yhteiskuntasuunnittelu, jolla pystyisimme ratkaisemaan monia ongelmiamme. Jo pitkään on puhuttu siitä, että asuinalueilla tulee olla mahdollisuuksia olemiseen, harrastuksiin ja kaikkien yhteiseen tekemiseen. Kaiken ikäisiltä kuntalaisilta pitää kysyä, millaisessa ympäristössä he haluavat asua. Todennäköisesti monet haluavat kahviloita, puistoja, yhteisiä grillauspaikkoja, asukas- ja kerhotiloja, leikkipuistoja, skeittauspaikkoja sekä paikkoja, joissa voi nähdä ja tavata muita ihmisiä. Tarvitaan myös asennetta yhteiseen tekemiseen ja siihen, että uusiin ihmisiin voi tutustua ja kaikilla on oikeus olemassaoloon.
Hyggailua
Yhteisöllisyys on sana, josta puhutaan nyt paljon. Se ei synny itsestään ja se vaatii sukupolvien välistä solidaarisuutta. Yhteisöllisyys tarvitsee tilaa ja mahdollisuuden. Tanskalaiset puhuvat ”hyggasta”, joka tarkoittaa oleilua, hyvää oloa siitä, kun ollaan, syödään ja vietetään aikaa yhdessä. Viihtymistä. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen voi olla hyggailua. Mutta se tarkoittaa sitä, ettemme erota ihmisiä erilaisilla konsteilla tai puheissamme toisistamme. Vähän vähemmän itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottelua. Sen sijaan vähän enemmän yhteisöllisyyttä ja aitoa toisten elämästä kiinnostumista, niin kaikilla ja kaiken ikäisillä, on parempi elää ja olla.
Maria Viljanen, koordinaattori
Ikääntyneiden päihdetyö
Kommentit
3.4.2012 klo 08:45:58
Liisa Jokela kirjoittaa
Me suomalaiset saisimme ottaa opisksi tanskalaisten hyggailusta! Yhteisöllisyyden lisääminen vaatii ajattelutapamme muuttamista monella alueella.Ja lopulta kyse on pienistä, ihmisen kokoisista assioista. Voisimmeko rakentaa vaikkapa kerrostaloja, niin että niihin suunniteltaisiin toimivia yhteisötiloja perhejuhlia,leffailtoja,leipomista ym. yhdessätekemistä varten. Naapureitakin olisi helpompi pyytää mukaan. Koettuun hyvinvointtiin ja onnellisuuteen vaikuttaa mahdollisuus tehdä ratkaisuja omassa elämässään. Ihmisille ei osata antaa oikeanlaisia palveluja ellei, heiltä itseltään kysytä. Ja vaikka esim. yhteisötilojen suunnittelu lisäisi rakentamisen kustannuksia,voi se tuoda säästöjä jossain toisessa kohtaa. Ikäihmisten yksinäisyys voi heikentää toimintakykyä. Yhteisöllisyys, mielekäs toisten tapaaminen voi antaa halun liikkumiseen ja osallistumiseen, olla aktiivisesti mukana. Kustannustietoisuuden lisäksi on tärkeää, että meillä on halu tehdä asioita sopivasti toisin.
puh. 0400 620 149
faksi (09) 8763452
