Takaisin luontoon

Kevätaurinko on tehnyt tehtävänsä. Valtaosa suomalaisista hakee alkuenergiaa touhuamalla kesämökeillä, rapsuttamalla veneenpohjaa tai osallistumalla Raamatun ohjeen mukaisesti viljelyyn ja varjeluun puutarhassa. Kaipaus luontoyhteyteen näkyy myös siinä, että kumppanuutemme eläinten kanssa on tullut osaksi hyvää elämää. Koiria hankittiin viime vuonna ennätysmäärä, ratsastajien määrä jatkaa kasvuaan ja yhä useampi haaveilee maallemuutosta.
 

Luonto ei ole vain touhuamisen paikka - se on luonteva paikka myös pelkkään olemiseen. Mindfulness- kurssin sijaan voi istahtaa rantakalliolle, tunnustella sen karheaa pintaa, antaa kesän lämmön ja tuulen tuntua kasvoilla sekä aistia ympäristön ääniä ja tuoksuja. Luonnon keskeltä voi löytyä myös yhteyden kokemus – johonkin jota harvoin sanoilla tavoitamme. Tutkijat kutsuvat tällaista autuasta kokemusta, jossa oman elämän palaset asettuvat hiljalleen paikoilleen, pehmeäksi lumoutumiseksi (soft fascination).

Surullista on että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eivät useinkaan pysty käyttämään luonnon hyvinvointia lisääviä mahdollisuuksia oman terveytensä tukena. Heillä ei ole kesämökkiä, ei varaa luontoon liittyviin harrastuksiin ja he saattavat olla sidottuja laitosmaisiin olosuhteisiin, joissa ei aina ole edes ikkunaa, josta avautuisi maisema.

Luontoyhteyden parantavista vaikutuksista on jo paljon tutkimuksellista tietoa ja hoidon ja luonnon yhteen sovittamisesta on maailmalla jo paljon hyviä esimerkkejä.
Luontokokemuksien tuominen kaikkien ulottuville on terveyden tukemista parhaimmillaan. Se tuo normaaliuden tuulahduksen laitosmaisiin olosuhteisiin, vahvistaa ihmisen voimavaroja ja tervettä identiteettiä. Terveyttä tukevat ympäristöt näyttävät herättävän henkiin oman terveen ja elämänhaluisen minuutemme. Tämän voi huomata vaikka viedessään koiran laitosympäristöön. Joidenkin asiakkaiden käytös muuttuu valoisampaan suuntaan kuin taikaiskusta. Tiesitkö muuten, että Suomessa on jo yli 700 koulutettuna ja testattua koirakkoa säännöllisessä vapaaehtoistyössä vieraillen erilaisissa laitoksissa?

Luontoäidin huolenpidosta eivät hyödy vain asiakkaat. Luontoon liittyvä toiminta ja viherympäristöjen käyttö voimauttavat myös työntekijöitä. Tässä kohtaa tosin moni heristää sormeaan. Voiko se mikä on kivaa ja tuntuu hyvältä olla oikeaa työtä? Esimerkiksi perinteisesti käymme asiakaskeskusteluja toimistotiloissa kasvokkain, kun monet hyötyisivät enemmän jutustelusta toiminnan keskellä tai vaikkapa puistossa kävellen.

Mahdollisuus luontoyhteyden kokemiseen tulisikin olla yksi hyvän hoidon kriteereistä ja osa laadukasta hoitoa. On ilo havaita, että medikalisoitumisen ankea aikakausi on päättymässä ja ymmärrys luonnon parantavista vaikutuksista palautuu pikku hiljaa sosiaali- ja terveydenhoitoon.  Luontotoimintaan liittyvää koulutusta alkaa olla jo saatavilla ja alan yhteistoiminta on vireää. Eettiset ohjeet green care -toimintaan on tehty, laatustandardeja valmistellaan ja ammatillinen toiminta kehittyy vauhdilla. Sininauhaliiton Vihreä veräjä -projekti on yksi kehittämishankkeista, jossa green care -menetelmiä kehitetään kalastuksen, puutarhanhoidon ja maatila/eläinaktiviteettien piirissä. Luonto on erinomainen työkaveri!

Tuomo Salovuori
projektipäällikkö

Vihreä veräjä - hyvinvointia luonnosta hanke

Kommentoi tätä kirjoitusta

Nimesi tai nimimerkkisi

Kommenttisi

Roskapostin välttämiseksi kirjoita vielä alla olevassa kuvassa näkyvä numero oheiseen kenttään
	Numerosarja: