Ihme voi tapahtua alkoholistillekin

Viimeinen pisara

Eräänä päivänä Anne meni Hyvinkään kirkkoon. Hän ei osannut etukäteen aavistaakaan, että siellä alkoholin valta murtuisi kerralla.
- Se oli ihme. Olin pitänyt omaa tilannettani mahdottomana. Hiljennyin kirkkosalissa, ja sitten rupesin itkemään. Ennen lähtöä puhuin vielä sielunhoitajan kanssa. Viinanhimot jäivät kirkkoon, Anne iloitsee.

Samaa iloa muillekin

Kolmen raittiin vuoden jälkeen Anne lähti opiskelemaan sosiaaliohjaajaksi. Nykyisessä työpaikassa, Hyvinkään Toimarissa, hän on ollut kuusi vuotta.
- Tykkään järjestötyöstä, Anne sanoo. Täällä on vähän hierarkiaa, ja työnsä voi suunnitella itsenäisesti. Sen kääntöpuolena on tietysti suuri vastuu. Sekin sopii minulle.

- Missä eämäntilanteessa päihteiden kanssa kamppaileva onkin, hänen ongelmiensa takana on aina elävä ihminen. Asiakaskohtaamisten perusteella tiedän, että päihdeongelmaiset ovat herkkiä ja sydämellisiä.

Anne pitää omakohtaista kokemusta alkoholismista tärkeänä sosiaaliohjaajan työssään.  
- Minulla realiteetit ovat kohdallaan. En elä pilvilinnassa ja kuvittele, että voisin raitistaa ihmisiä.

Elämä selvänä on elämisen arvoista

Raittiudessa Anne on onnellinen pienistä asioista: aikuistuneista lapsistaan ja raittiista päivistä.
- On ihanaa herätä aamulla ja muistaa, mitä edellisenä päivänä on tapahtunut. Ilman krapulaa! Ihmissuhteet on kunnossa, ja luottamus on saatu takaisin.

Markus Jalonen