Julkaistu 5.6.2006
Esan juomishalut jäivät eräässä kokouksessa, jossa hän teki tietoisen ratkaisun kääntyä Jumalan puoleen. Hän oli varttunut uskovassa kodissa. Tosin mallin vaikeuksien ratkaisemisesta alkoholilla hän oppi myös kodistaan, sillä hänen isä oli alkoholisti.
- Minulla oli tietoa siitä, mitä on onnellinen elämä. Mutta maailman turut vievät mennessään. Ensimmäisten "hienojen ryyppyjen" jälkeen alkoivat morkkikset. Tarvitsi ottaa alkoholia jo aika usein. Opiskelut ja ihmissuhteet kärsivät. Tuli kysymys siitä, mikä oikein on elämän tarkoitus.
Kavereiden ryyppääminen pysäytti
- Eräällä matkalla minun aioin irrotella ja rentoutua. En kuitenkaan ottanut sen aikana alkoholia. Mukana oli joitakin kavereita, jotka joivat koko ajan. Se pysähdytti, kun näin selvinpäin sellaisen remuamisen. Silloin pamahti esiin tyhjyyden tunne. Siitä alkoi minun etsimiseni. Etsiminen päättyi uskoontuloon herätyskokouksessa.
Tänä päivänä Esa löytää toivonsa Raamatusta. Jeesuksen lupaukset ja hänen takaisintulonsa odotus vakuuttavat raitistuneen miehen elämän tarkoituksesta. Hän luottaa Jumalan antamaan iloon ja rauhaan, vaikka tunteekin mielessään välillä toisin. Raamatullinen elämänkatsomus auttaa näkemään vaikeuksien yli.
Esirukous kantaa ja kannattaa
Kun Esa on itse vapautunut alkoholiriippuvuudesta, hän haluaa auttaa muitakin pääsemään irti viinasta. Hänen tullessaan uskoon, seurakunnassa aloitettiin vankilatyötä. Seurakunta kutsui hänet mukaan tähän toimintaan. Vapaaehtoista työtä vankien parissa on nyt takana pitkä rupeama. Esa tietää, että viinan kanssa olisi aikoinaan voinut käydä paljon pahemminkin.
- Vankilassa on Vantaalla paljon nuoria. Haluan varoittaa heitä siitä, ettei ratkaisua kannata siirtää. Vaatimatonkin Sanan kylvö voi saada paljon aikaan. Olenhan itsekin esirukouksen lapsi. Yksikin rohkaisun sana voi tuottaa hedelmän pitkän ajan päästä. Sen tiedostaminen kannustaa työn tekemisessä.
Markus Jalonen