Asunnottomien yötä vietetään YK:n köyhyyden poistamisen päivänä 17. lokakuuta. Tänä vuonna huomio kohdistuu siihen, miksi miehet ajautuvat asunnottomuuteen, ja miksi järjestelmät eivät kanna ajoissa.
Rakenteet tuottavat asunnottomuutta
Miesten yliedustus asunnottomuus- ja häätötilastoissa ei selity yksilöllisillä valinnoilla, vaan rakenteellisilla tekijöillä: kohtuuhintaisten asuntojen puutteella, sosiaaliturvan ja asumistuen heikennyksillä, häätöjen lisääntymisellä sekä palvelujärjestelmän katveilla.
Viimeisen vuosikymmenen aikana 68 % häädön saaneista oli miehiä, ja heistä noin puolet alle 35-vuotiaita (Häädöt Suomessa 2015–2024, VATT Datahuone -raportti 1/2025). Häätö on usein suora reitti asunnottomuuteen – ja nuorelle miehelle merkittävä syrjäytymisriski.
Nuorilla miehillä kasautuvat muita useammin koulutuksen keskeytyminen, työttömyys, mielenterveys- ja päihdehaasteet sekä heikko kiinnittyminen palveluihin. Ilman oikea-aikaista tukea asunnottomuudesta voi tulla pitkäkestoinen ja vaikeasti katkaistava elämänkulku.
Asumistuen tiukka toimeenpano lisää riskejä. Pienituloisia velvoitetaan muuttamaan pois “liian kalliista” asunnoista joskus vain muutamien kymppien vuokraeron vuoksi. Kun kohtuuhintaisia asuntoja ei ole tarjolla, pienikin säästö valtiolle voi tarkoittaa ihmiselle kodin menetystä.
Samaan aikaan asumisneuvonnasta on leikattu ja valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa ollaan ajamassa alas. Päätökset eivät ainoastaan jätä auttamatta vaan ne myös lisäävät asunnottomuusriskiä.
“Asunnottomuus syntyy harvoin yhdestä syystä. Se on seurausta rakenteista, jotka eivät tunnista ajoissa ihmisten tarpeita tai tarjoa riittävää turvaa silloin, kun elämä horjuu. Miesten asunnottomuus jää liian usein katveeseen, vaikka se on tilastollisesti kaikkein yleisintä,” sanoo Vailla vakinaista asuntoa ry:n palvelupäällikkö Jussi Lehtonen.
Pitkä historia, mutta riittämätön ymmärrys
Miesten asunnottomuudella on Suomessa pitkä historia. Ensimmäiset asunnottomuustyön palvelut on rakennettu nimenomaan miehille, ja palvelujärjestelmä on vuosikymmenten ajan kohdannut pääasiassa miehiä. Silti ilmiön sukupuolittuneita ja rakenteellisia taustasyitä ei vieläkään tunnisteta riittävästi.
Miesten asunnottomuus on paradoksaalisesti sekä näkyvää että näkymätöntä. Katukuvassa asunnottomuus mielletään usein miehen kokemukseksi, ja juuri tämä totunnaisuus on tehnyt ilmiöstä “normaalin”. Kun asunnottomuus näyttää mieheltä, ei enää kysytä, miksi juuri miehet ovat yliedustettuina. Näin ilmiö normalisoituu ja sen rakenteelliset juurisyyt jäävät tarkastelematta.
Asunnottomuus ei ole yksilön epäonnistuminen. Se on yhteiskunnan rakenteellinen epäonnistuminen.
Katso koko tiedote ja tapahtuman järjestäjien yhteystiedot VVA ry:n sivuilta