Hallituksen tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen. Kuitenkin kohonneet elinkustannukset, sosiaaliturvan heikennykset ja kiristyneet vuokramarkkinat ovat lisänneet asunnottomuusriskiä ja ajaneet myös uusia ihmisryhmiä kuten opiskelijoita, pienituloisia, lapsiperheitä, yksinhuoltajia ja eläkeläisiä asunnottomiksi. Nykyinen palvelujärjestelmä ei huomioi näitä uusia ihmisryhmiä, joilla palvelun tai tuen tarve on erilainen kuin esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomilla.
Myös häätöjen kasvanut määrä on huolestuttava signaali rakenteellisten tekijöiden vaikutuksesta yksilön pärjäämiseen. Vuonna 2024 ulosottoon tuli 8 383 häätöä, 35 % enemmän kuin 2021. Häätö ei aina johda asunnottomuuteen, mutta näkyy esimerkiksi voimakkaasti lisääntyneinä yhteydenottoina asumisneuvontaan. Asumisneuvojilta haetaan apua vuokravelkojen, häädön tai asunnottomuuden uhkan takia.
Asunnottomien yön vuoden teema “Ei kotia, ei turvaa” kuvaa tilannetta, jossa asunnon puute on paljon muutakin kuin katon puuttumista pään päältä. Ilman asuntoa ihminen menettää perusturvansa, yksityisyytensä ja mahdollisuutensa toipua.
”Asunnottomuus altistaa väkivallalle, sairauksille ja eriarvoisuudelle. Turvattomuus ei synny asunnottomuutta kokevista ihmisistä vaan pysyvän asumisratkaisun puutteesta asunnottomuustilanteessa olevalle ihmiselle”, Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola avaa Asunnottomien yön tämänvuotista teemaa.
”On selvästi nähtävissä, että leikkaukset ovat jo lisänneet asunnottomuutta ja sen riskiä, mutta päätöksillä on oltava inhimilliset rajat”.
Asunnottomien yön kansalaisliike muistuttaa, että Suomessa on edelleen mahdollista poistaa asunnottomuus, mutta se edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista. Toimivat ratkaisut ovat tiedossa ja niiden eteen on tehty niin poliittista kuin ylisektoraalista yhteistyötä vuodesta 2007.
Kansalaisliikkeen toimijat vetoavat päättäjiin, että Suomi sitoutuu uudelleen tavoitteeseen poistaa asunnottomuus pysyvästi. Asunto on ihmisen perusoikeus, jota ilman muut oikeudet eivät toteudu.
Asunnottomuuden taustalla on aina yksilöllisiä tarinoita, mutta ratkaisut ovat yhteisiä. Järjestöjen matalan kynnyksen kohtaamispaikat ja palvelut tavoittavat heidät, jotka muuten jäisivät näkymättömiksi. Järjestöt eivät ole yhteiskunnassa kuluerä, vaan välttämätön osa asunnottomuuden ehkäisyä ja poistamista.
”Kun ihminen menettää kotinsa, hän ei katoa yhteiskunnasta, mutta usein yhteiskunta katoaa hänen ympäriltään. Tässä kohtaa järjestöt ja kansalaisyhteiskunta tulevat rinnalle”, Vailla vakinaista asuntoa ry:n Tiivola muistuttaa.
Asunnottomuuden pitkäaikainen jatkuminen tulee myös valtiolle kalliiksi. Sininauhasäätiön viime maaliskuussa tehdyn selvityksen mukaan pitkäaikaisasunnottomuus maksaa yhteiskunnalle vuosittain noin 40 000 euroa henkilöä kohti, kun taas pysyvä asuminen ja siihen liittyvä tuki maksaisi vuodessa alle 20 000 euroa.
”Asunnon tarjoaminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää. Asunnottomuustyö vähentää useiden palveluiden samanaikaista käyttöä. Pitkäaikaisasunnottomuuden ehkäisy ja asunnottomuustyö tuovat merkittäviä säästöjä hyvinvointialueille”, poliisille ja vankeinhoidolle”, summaa Sininauhasäätiön toimitusjohtaja Kimmo Karvonen.