Ohita valikko

Odotamme joulua - vai odotammeko?

Korona kuorruttaa meidän kaikkien juhla-ajan, emmekä tiedä miten se vaikuttaa meihin ja läheisiimme.
JAA

Adventti aloittaa joulun odotuksen. On aika sytytellä jouluvaloja ja ripustaa havukranssi ulko-oveen, paistaa ensimmäiset piparit ja askarrella lasten kanssa joulukortteja.

Tuttu Hoosianna-hymni kutsuu joulun tunnelmaan.

Hoosianna, Daavidin Poika,
kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.
Hoosianna, hoosianna,
hoosianna, hoosianna!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.

Tänä vuonna valmistaudumme erilaiseen jouluun. Joudumme pohtimaan, vietämmekö joulua vain perheen kesken tai olenko koko joulun täysin yksin. Nyt ei voi suunnitella sukulaiskierrosta eikä koko porukan suurta juhlaa. Korona kuorruttaa meidän kaikkien juhla-ajan emmekä vielä tiedä, miten se meihin ja läheisiimme vaikuttaa.

Yli miljoona suomalaista asuu yksin ja jouluna yksinäisyys korostuu. Miten ihmeessä voimme kohdata toisemme ja olla aidosti yhteyksissä, kun olemme kukin tahollamme? Riittääkö netti- ja puhelinyhteydet tuomaan yhdessä olemisen tunnetta?

Ensimmäisen adventin teema on nöyryys. Nyt saamme tosiaan harjoitella nöyryyttä. Monet jouluperinteet jäävät toteutumatta ja se on hyväksyttävä. Mitä tilalle? Lepoa ja lukemista, musiikkia, elokuvia, metsäretkiä. Pitäisikö kuunnella radiota? Nikkarointia ja käsitöitä. Palapelejä.

Adventtisunnuntaisin sytytämme kynttilöitä, jotka symboloivat valoa ja vapautusta. Valon määrä lisääntyy, kun joulu lähestyy. Joulun jälkeen kuljemme jo kohti uutta kevättä ja kesää.

 

Asta Juntunen

järjestöpäällikkö

Sininauhaliitto