Keskustelussa suomalaisesta rahapelipolitiikasta ei juuri ole puhuttu uhkapeleistä, vaikka lainsäädäntö tunteekin termin. Kun keskustelua jatketaan, uhkapeleistä olisi hyvä puhua. Kieli nimittäin muokkaa maailmaa ja ajatteluamme.
Meidän tapamme puhua peleistä ja peliongelmista luo mielikuvan pelistä ja leikistä. Pallopeli, lautapeli, rahapeli – mukavaa ja jopa luovaa leikkiä.
Englannin kielen gambling-sana ohjaa mielikuvat aivan toisaalle. Gambling ei rinnastu leikkisään pelaamiseen vaan muihin riippuvuutta aiheuttaviin paheisiin, kuten huumeiden käyttöön.
Erilaiset mielikuvat ovat todennäköisesti osaltaan vaikuttamassa siihen, että eri maissa uhkapelaamiseen suhtaudutaan niin eri tavoin.
(Uhka)pelituottojen käytön suhteen lienee perusteltua kysyä, miten erilaiselta tuntuu jakaa ja vastaanottaa rahaa, joka on kerätty (uhka)pelaajilta.
Kuinka paljon nämä sanojen luomat mielikuvat vaikuttavatkaan (uhka)pelaamisen aiheuttamaan stigmaan ja palveluiden piiriin hakeutumiseen?
Rahapelit ovat uhkapelejä aivan liian monelle. Valtion harjoittaman rahapelipolitiikan ensisijainen tehtävä on suojella ihmisiä uhkapeleiltä.
Pekka Lund
toiminnanjohtaja, Sininauhaliitto ry
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Lukijan mielipide -palstalla 15.10.2019