Ohita valikko
Käsi pitelee leipäpussia
Etusivulle

Spontaania vai koordinoitua? – Ruoka-avun erilaiset yhteistyön tavat Suomessa

Kaupungeissa on hieman erilaisia tapoja toteuttaa ruoka-avun yhteistyötä. Selvitykseemme osallistuneiden kaupunkien ruoka-aputoimijat ovat inspiroituneet Vantaan mallista.

Vantaan esimerkin mukainen keskitetty hävikkiterminaali on kolmessa selvityksemme kohteena olleista kaupungeista. Hävikkiterminaalia haikailtiin yhteistyön tehostajaksi myös kaupungeissa, joissa sellaista ei vielä ole. Haastatteluissa nousi kuitenkin esiin, että jotkut näkivät hävikkiterminaaliin ja muuhun hävikkiruoan toimitusketjun rakenteeseen liittyvän niin sanotun keskitetyn keräilyn ja hajautetun jakelun (esim. Halme, Wiikeri & Ahonen 2018) toteuttamisen myös yhteistyön keskeisimpänä sisältönä. Näissä haastatteluissa verkostoitumisen merkitys ruoanjakelun tehostamiseksi nousi keskeiseksi seikaksi ja verkostomaisen yhteistyömallin varsinainen sisällöllinen tavoite, ruoka-avun kehittäminen yhteisölliseksi ja osallistavaksi, saattoi jäädä vähäisemmälle huomiolle.

Useilla paikkakunnilla ruoka-avun yhteistyötä toteutetaan verkoston tapaamisina, joissa tutustutaan toisiin toimijoihin ja heidän toimintaansa sekä keskustellaan ruoka-apukentän ilmiöistä. Joillain paikkakunnilla yhteistyö on vasta muotoutumassa. Näissä kaupungeissa yhteistyö on vielä luonteeltaan enemmän spontaania eli toisiin otetaan yhteyttä silloin, kun apua tarvitaan. Joissain tapauksissa yhteistyö on edennyt jo yhteisten hankkeiden rahoitusta koskevaan yhteistyöhön.

Nainen kantaa kahta ruokakoria
Moni selvityksessä haastatelluista toimijoista toivoi käyttöönsä Vantaan mallin mukaista suurta hävikkiterminaalia.

Ruoka-avun yhteistyöverkoston kokonaisuudessaan muodostavat yleensä järjestöt, seurakunnat, kaupunki, säätiöt ja yhdistykset sekä kaupat ja yritykset. Kaupungin osuuteen yhteistyössä kuuluvat yleensä kaupungin omat palvelut, ruoka-avun kehittämistyöhön osallistuva työntekijä/-t, toimitilojen järjestäminen ja esimerkiksi koulujen hävikkiruoan hyödyntäminen. Useimmiten kaupungin rooli on olla verkoston toimintaa mahdollistava rahoittaja.

Yhteistyöverkostoihin voidaan katsoa kuuluvan myös ruoka-avussa asioivat. Verkostot pyrkivät yhä aktiivisemmin tekemään heitä osallisiksi toiminnassa vapaaehtoistyöntekijöinä tai työllistettyinä.

Joissain kaupungeissa tehdään yhteistyötä myös oppilaitosten kanssa. Esimerkiksi sairaanhoitaja-opiskelijat tekevät terveystarkastuksia ruoka-avussa asioiville heidän niin halutessaan. Oppilaitosyhteistyö näyttäytyy ruoka-aputoiminnan opinnollistamisessa, jossa työllistettävät voivat suorittaa esimerkiksi logistiikka-alan tai ravintola-alan ammattitutkinnon. Yhteistyöverkostoihin voidaan katsoa kuuluvan myös ruoka-avussa asioivat. Verkostot pyrkivät yhä aktiivisemmin tekemään heitä osallisiksi toiminnassa vapaaehtoistyöntekijöinä tai työllistettyinä.

Haastateltavat kokivat verkostoitumisen seurauksena ruoka-avun toimijoiden oppineen ymmärtämään yhteisen tavoitteen merkityksen ja puhumaan tavoitteista yhteisellä kielellä.

Kaupungin ja muiden ruoka-avun toimijoiden yhteistyön edistämiseksi on monissa kaupungeissa perustettu yhteistyötä ohjaavia koordinaatioryhmiä. Koordinaatioryhmät kutsuvat säännöllisesti koolle kaupunkinsa ruoka-aputoimijoita. Ne järjestävät myös koulutuksia ja teematapahtumia. Koordinaatioryhmän kokouksissa ja koulutuksissa on pyritty laajentamaan ruoka-avun käsitettä pelkästä ruoan jakamisesta ja vähäosaisten auttamisesta yhteisöllisyyden, työllistämisen, ruokahävikin ja kestävän kehityksen näkökulmat huomioivaksi.

Haastateltavat kokivat verkostoitumisen seurauksena ruoka-avun toimijoiden oppineen ymmärtämään yhteisen tavoitteen merkityksen ja puhumaan tavoitteista yhteisellä kielellä. Moni haastateltu koki vasta säännöllisesti järjestettyjen tapaamisten ja koulutusten tutustuttaneen kaupungin edustajat ja ruoka-avun toimijat toisiinsa. Eräs kaupungin työntekijä totesi, että ennen kolmisen vuotta sitten tapahtunutta koordinaatioryhmän perustamista ruoka-avun toimijat eivät tienneet kovinkaan paljon toisistaan, vaikka saattoivat toimia hyvinkin lähekkäin samalla alueella.

Kaupungin ja ruoka-aputoimijoiden välillä tapahtuu selvityksemme mukaan myös palveluohjausta. Esimerkiksi sosiaalipalvelut ovat olleet useissa kaupungeissa mukana ruoka-aputoiminnassa. Jalkautumalla ruoka-aputoimintaan ne ovat tavoittaneet sellaisia ihmisiä, joita ei muuten välttämättä tavoitettaisi. Kaupungin puolelta on myös ohjattu ruoka-aputoimintaan. Eräällä paikkakunnalla ruoka-aputoimijoita ja kaupungin työntekijöitä työllisyys-, nuoriso-, liikunta- ja maahanmuuttopalveluista oli tuotu saman pöydän ääreen keskustelemaan. Yhteisen keskustelun jälkeen lähdettiin rakentamaan tiiviimpää yhteistyötä, jonka ansiosta eri kaupungin palvelut kävivät tutustumassa ruoka-aputoimintaan. Tutustumisen jälkeen on pohdittu, miten kaupungin palvelut tavoittavat kaikki kaupungin asukkaat.

Yhteisen keskustelun jälkeen lähdettiin rakentamaan tiiviimpää yhteistyötä, jonka ansiosta eri kaupungin palvelut kävivät tutustumassa ruoka-aputoimintaan.

Ruoka-apuverkostoissa viestintä on yksi yhteistyön muoto. Yhteinen viestintä tarkoittaa usein ruoka-aputoimijoiden ja -toiminnan kokoamista yhdelle verkkosivustolle, kuten Ruoka-apu.fi -sivustolle tai muuhun vastaavaan kalenteriin. Usein yhteisellä viestinnällä tavoitellaan toiminnalle näkyvyyttä ja sitä, että tieto erilaisista ruoka-aputilaisuuksista välittyy ruoka-avun tarpeessa oleville. Joissain kaupungeissa ruoka-apuverkosto käyttää Whatsapp-ryhmää, jossa viestitään toisten toimijoiden kanssa. Yleensä viestiryhmä toimii keskitetyn logistiikan korvaajana, kun siellä jaetaan omia hävikki- tai lahjoitusruokia toisille. Näin kaikki jaettavaksi tarkoitettu ruoka pyritään saamaan käyttöön tehokkaasti.

 

Kaupunki yhteistyökumppanina

Kaupunki ei ole vain lakisääteisten palvelujen järjestäjä ja tuottaja vaan pyrkii edistämään laaja-alaisesti asukkaiden hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa, verkottamaan toisiinsa asukkaita ja toimijoita sekä toimimaan alueensa kehitysmoottorina ja kumppanina. Kaupungin on kyettävä myös uudistamaan organisaatio- ja palvelurakenteitaan sekä löytämään uusia innovatiivisia toimintatapoja. (Schmidt-Thomé ym. 2020.)

Käsi hämmentää soppakattilaa.
Monet kaupunkien edustajat näkivät ruoka-avun osana kestävän kehityksen mukaista hävikin ehkäisyä.

Osa kaupunkien strategioista korostaa kestävän kehityksen merkitystä. Strategioissa kuvataan, miten kaupunki kohtaa poikkihallinnollisena kokonaisuutena haasteet, joita luonnon kantokyvyn rajat ja yhteiskunnallinen eriarvoistuminen sille asettavat. Strategiapuheissa ruoka-apu asettuu huono-osaisuuden ehkäisyn ja viime vuosina yhä voimistuneemmin ruokajärjestelmän kierto- ja jakamistalouden viitekehyksiin (esim. Helsingin kaupunki 2018, 89−90; Nekkula 2019, 17).

Haastattelemamme kaupungin työntekijät puhuivat ruoka-apuyhteistyöstä tavalla tai toisella kestävän kehityksen kaupunkistrategiaan liittyvänä ilmiönä. Kommenteissa ruokahävikin käsite toistui useasti. Kaupunkien työntekijät korostivat kestävän kehityksen periaatteiden esillä pitämisen merkitystä myös niissä kaupungeissa, joissa päävastuu verkostoitumisen koordinaatiosta on järjestöillä tai seurakunnilla.

Strategiapuheissa ruoka-apu asettuu huono-osaisuuden ehkäisyn ja viime vuosina yhä voimistuneemmin ruokajärjestelmän kierto- ja jakamistalouden viitekehyksiin.

Kaupungit ovat siis vaihtelevista ruoka-avun yhteistyön rooleistaan riippumatta toimijoita, jotka ainakin periaatteellisella tasolla pyrkivät ohjaamaan ruoka-aputoimintaa kaupunkistrategian suuntaviivojen mukaisesti. Toisaalta kaupunkien edustajat tiedostivat hyvin asemansa järjestöihin nähden. Julkisen sektorin virkamiehillä ei ole oikeutta määräillä vapaan kansalaistoiminnan sisällöistä ja tavoista, mikäli niihin ei sisälly ilmiselviä rikkomuksia.

Järjestökentän toiminnassa korostetaan osallisuuden ja yhteisöllisyyden teemoja, jotka ovat keskeisesti esiin nostettuja käsitteitä myös kaupunkien kestävän kehityksen strategioissa.

Myös järjestötoimijoiden ja seurakuntien työntekijöiden haastatteluissa esiintyi mainintoja kaupungin strategisista linjauksista ja pohdintaa ruoka-aputoiminnan kytkeytymisestä kestävään kehitykseen, ruokahävikin vähentämiseen ja hiilineutraaliuteen. Näyttää siltä, että jotkut järjestötoimijat näkevät oman toimintansa merkityksellisyyden ja mielekkyyden myös kaupungin strategisten tavoitteiden pohjalta. Lisäksi järjestökentän toiminnassa korostetaan osallisuuden ja yhteisöllisyyden teemoja, jotka ovat keskeisesti esiin nostettuja käsitteitä myös kaupunkien kestävän kehityksen strategioissa.

 

<<Edellinen sivu  Seuraava sivu >>