Kohtuullisen laajasta teologisesta oppineisuudestani huolimatta en oikein osaa selittää, keitä enkelit ovat, jos heitä on. Yleisestihän näyttää siltä, että enkelit kiinnostavat ihmisiä nykyään paljon, ehkä siksi, että enkeleitä on paljon liikkeellä, ehkä siksi, että enkeleihin on luontevaa kanavoida yliluonnollisen kokemisen tarpeita.
Huolimatta vaikeudesta määritellä enkeleitä havahdun välillä ajatukseen, että jotkut ihmiset ovat enkeleitä.
Kun jollain menee todella huonosti, löytyy ihminen, joka välittää. Todella huonosti menemisellä tarkoitan todella huonosti menemistä: elämä ja arki luisuvat käsistä, päihteet valtaavat mielen ja täyttävät päivät, yöt täyttyvätkin sitten epämääräisistä nukkumapaikoista vailla kotia, suojaa, toivoa tulevasta.
Valitettavasti ihmisiä, joilla menee todella huonosti, on paljon.
Ihminen, joka välittää, ei tässä tarinassa ole lähisukulainen tai muu lähipiirin ihminen, jolta odotammekin välittämistä ja auttamista. Kyse ei myöskään ole ammattilaisesta, jonka työnä on välittää. Kyse on ihmisestä, joka haastaa meidän käsityksemme auttamisesta ja ihmisyydestä.
Välittävä ihminen ei välitä vain ajatuksissaan vaan tekee konkreettisia välittämisen tekoja
Ensin hän on yhteydessä, tukee ja kannustaa.
Kun yhteys katkeaa, hän lähtee etsimään.
Ja tapahtuu arjen ihme: kun ihminen on ollut kaksi viikkoa kadoksissa, auttaja jollain ihmeellisellä tavalla löytää hänet, kävelee suoraan oikeaan paikkaan ja löytää kadoksissa olleen nukkumasta betonisen rakennelman alta.
Toinen ihme tapahtuu, kun lämpö, välittäminen ja rakkaus välittyvät ja löydetty suostuu ottamaan apua vastaan. Suunta muuttuu, puheisiin tulee toivon sävy, elämä alkaa voittaa.
Julkinen auttamisjärjestelmä ei perustu ihmeiden tekemiseen
Vaikeissa tilanteissa olevien ihmisten auttaminen ei rakennu vapaaehtoisuuden eikä yksilöllisen välittämisen varaan. Mutta julkinen auttamisjärjestelmä romahtaa ilman tällaisia ihmisiä.
Julkinen auttamisjärjestelmä ei tunne, tue, etsi eikä tietenkään löydä näitä ihmisiä.
Julkinen järjestelmä löytää nämä ihmiset vasta, kun heitä viedään ambulanssilla erikoissairaanhoitoon tai poliisiautolla vankilaan. Tarpeettoman myöhään, tarpeettoman epäinhimillistä, tarpeettoman kallista.
Samalla kun tarvitsemme toimivaa palvelujärjestelmää, meidän on välttämätöntä luoda edellytykset virallisen järjestelmän ulkopuolella tapahtuvan hyvän toteutumiselle. Työajoista ja -rooleista piittaamattomaan, aatteelliseen auttamistyöhön sitoutuneita ihmisiä on paljon sote-järjestöissä, työntekijöinä ja vapaaehtoisina.
Kaikki ihmeet eivät näy raporteissa
Kun sote-järjestöiltä vaaditaan tuloksellisuutta ja tehokkuutta, saattaa unohtua tämä piilossa tapahtuva työ, joka pelastaa ihmishenkiä. Sote-järjestökentällä saa kuulla koskettavia tarinoita, miten oma perustehtävä ylittäen on tuettu, etsitty, löydetty ja autettu. Kansalaisjärjestökentällä tapahtuu paljon sellaista, mikä ei tule näkyväksi mutta jonka tekemättä jättäminen tulisi.
Ehkä kyse ei ole enkeleistä. Ehkä kyse on poikkeuksellisen hyvistä ihmisistä. Onneksi vaikutus on sama. Ihme tapahtuu, elämän ihme.
