Ohita valikko
Älypuhelin tipahtaa asfaltille ja ruutu on hajonnut

Digi on väline, ei palvelu

Digitaaliset välineet ovat väyliä asiointiin, eivät palveluita, muistuttaa Piia Niilola.
JAA

Aloittaessani työni innokkaana toimintaterapeuttina, Pepsodent-hymy välkkyen ja ponnari heiluen, en osannut kuvitella 15 vuoden päästä työskenteleväni digitalisaation haasteiden äärellä.

Kymmenen vuotta sitten muutos alkoi näkyä toden teolla jokapäiväisessä työssäni. Liikuin asiakaskäynneillä läppäri repussa. Yhdessä asiakkaan kanssa täytimme hakemuksia ja opastin heitä käyttämään kahden etusormen näpytysjärjestelmää. Kymmensormijärjestelmä kun oli etäinen ajatus monelle konetta aiemmin käyttämättömälle.

Koneella etsimme sosiaalityön yhteystietoja ja oikeaa ratikkaa, jolla asiakas pääsisi perille.

Toimistolle päästyäni sitten tulostelin lomakkeet, jotka kiikutin takaisin asiakkaalle allekirjoitettavaksi. Tämän jälkeen kävelimme Kelaan palauttamaan lomakkeet tai tuuppasimme ne postin kuljetettavaksi.

Nyt ajat ovat muuttuneet, ja asiakkaiden odotetaan osaavan tehdä tämä kaikki itse.

Digiaika syrjäyttää

Muutos ei aina ole huono asia. Parhaimmillaan digitaaliset välineet tarjoavat ihmiselle autonomiaa arjen asioiden hoitamiseen. Ihminen saa määritellä, milloin asiansa hoitaa ja tarkkailla itse niiden etenemistä. Vapaa-ajan puuhat saavat uusia ulottuvuuksia, kun maailmanlaajuinen musiikkikirjasto on vain näppäimen päässä ja lähialueen edulliset liikuntaharrastukset löytyvät kaupunginosan nettisivuilta. Vanhalle luokkakaverille Iiris-Orvokillekin voi laittaa viestiä somessa ja verestellä menneiden vuosien muistoja yhdessä.

Digitalisoitumisen ongelma on siinä, etteivät kaikki ole itsenäiseen digiasiointiin kykeneviä.

Digiympäristössä toimimista vaikeuttavat niin laitteiden ja yhteyksien puute kuin kesken loppuvat taidot. Syynä vaikeuksiin voi olla vähävaraisuus, jolloin ihminen ei välttämättä ole koskaan saanut laitteita käyttönsä. Digimaailmasta sivuun jääneet ovat myös saattaneet viettää pitkiä aikoja elämästään laitoksessa. Tai ehkä kukaan ei ole koskaan opettanut, miten laitteita käytetään.

Digiaika on näyttänyt itsenäisyyden synkemmän kääntöpuolen: nyt pitää osata, tietää ja kyetä ihan itse – jos ei osaa, saattaa jäädä palveluiden ulkopuolelle.

Takaisin palveluiden piiriin päästäkseen pitää tietää, mistä apua hakee. Ja sen tiedon sitten usein löytää – kappas vain – verkosta!

Sähköinen lomake ei ole palvelu

Palveluiden tarkoituksena on auttaa ihmisiä, joilla on jokin tarve. Digitaaliset välineet ovat väyliä asiointiin, eivät palveluita. Esimerkiksi pelkkä sähköiseen muotoon käännetty lomake ei millään muotoa täytä palvelun kriteereitä. Se on vain digitalisoitu paperi.

Jotta jokainen pääsisi täyttämään lomakkeen, tarvitaan riittävää tukea digitaalisten välineiden käyttämiseen. Tarvitsemme eri toimijoita auttamaan, tukemaan ja opastamaan niin laitteiden ja yhteyksien hankinnassa, kuin siinä, mitä niillä vempeleillä voi tehdä. Tarvitsemme asiointipisteitä ja ohjaajia.

Kaiken keskiössä on analogisista välineistä tärkein: toisen ihmisen kohtaaminen.

Sininauhaliiton Digiosallisuutta asunnottomille -hanke kehittää asunnottomuustaustaisten, päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa elävien ja muutoin heikoimmassa asemassa olevien ihmisten digiosallisuutta. Viemme digitukea sinne, missä asiakkaamme muutoinkin liikkuvat, kuten päiväkeskuksiin ja kohtaamispaikkoihin.

Digiosallisuus Facebookissa

Kirjoitus on ilmestynyt Kriminaalihuollon Tukisäätiön nettisivuilla 31.8.2021 .

 

image.alt
Sininauhaliiton digiosallisuus-hankkeen projektipäällikkö
Piia Niilola