Nainen ja lapsi rannalla selin kameraan.

Äitien kokemuksia huostaanotosta

Sininauhaliitto on julkaissut yhteistyössä Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliiton kanssa kirjan, johon on koottu huostaanotettujen lasten äitien kirjoituksia. Teos on tuotettu Voikukkia-verkosto-hankkeessa, jossa Sininauhaliiton toipumistyön vertaistoiminnan kehittäjänä on Virpi Kujala.
JAA

Kirjan nimi on ”Kun joka makaroniin pitää mahtua pöytätavat” –  Hetkiä ja tarinoita huostaan otettujen lasten vanhempien elämästä”.

Kristina Svensson (vas.), Mareena Heinonen ja Hanna Hägglund.

 Äidit haluavat asialle julkisuutta

Äitien tekstit puhuvat kaipuusta, neuvottomuudesta ja negatiivisista tunteista, mutta myös ilosta ja tahdonvoimasta. Osa kirjoittajista on saanut lapsensa takaisin huostaanoton jälkeen, osalla se on yhä toiveissa.

Eräs kirjan kirjoittajista on Mareena Heinonen, joka on kirjan julkaisun myötä tullut omilla kasvoillaan ja omalla tarinallaan myös julkisuuteen.

– Kaikki kirjoittajat olivat sitä mieltä, että olisi parempi, jos huostaanotettujen lasten vanhempia yhä enemmän näkyisi julkisuudessa. Minulla ei ole tarvetta päästä lehteen, mutta tämä on tärkeä asia. Nykyisessä ilmapiirissä omalla nimellä esiintulo ei ole kaikille mahdollista, Heinonen sanoo.

Mareena Heinonen kiittää kirjoittajaryhmän vetäjää, kirjan toimittanutta kirjallisuusterapeuttiKristiina Svenssonia äitien ohjaamisesta siten, että tunteiden käsittely ja tarinoiden työstäminen onnistui kirjaprojektissa.

– Huostaanotosta huolimatta ihmiset elävät omaa elämäänsä ja se tulee kirjassa hienosti esiin. Vaikka tarinat ovat erilaisia, niin kaikilla arki on erilaista huostaanoton jälkeen.

Vertais- ja kirjoittajaryhmiä tarvitaan

Voikukka-hankkeen kehittäjä Hanna Hägglund korostaakin, että vanhempien vertaisryhmille ja myös kirjoittamiselle on tilausta jatkossakin. Hän myös korostaa, että kunnilla on vastuu vertaistoiminnan järjestämisestä jatkossakin.

– Vertaistoiminta käynnistyi 2010-luvun alussa, kun tätä ryhdyttiin kehittämään Sininauhaliitossa. Tarvitsemme enemmän tarinoita ja kertomuksia, jotta saamme purettua ennakkoluuloja ja käsityksiä, joita meillä on huostaanottoihin liittyen.