Sadan vuoden aikana asenne alkoholiin ja alkoholin säätely ovat huomattavasti muuttuneet, kirjoittaa kansainvälisen Siniristin pääsihteeri Anne Babb. Babb huomauttaa, että Afrikan maissa päihteiden vaikutukset ovat moninkertaiset köyhyyden, työttömyyden sekä terveydenhuollon ja sosiaalisen tuen rajallisuuden takia.
Alkoholijuomia on tuotettu ja käytetty Suomessa ainakin rautakaudelta lähtien. Alkuun kotitekoinen alkoholi aiheutti ongelmia ja siihen alettiinkin säädellä paloviinan polttokiellolla 1866. 1800-luvun puolivälissä raittiusliike Kohtuuden ystävät alkoi nostaa päätään. He olivat kuitenkin silloin nimensä mukaisesti kohtuuden ystäviä: tavoitteena ei ollut täydellinen raittius, vaan ”pahan” paloviinan poistaminen. 1880-luvulla Kohtuuden ystävät muutti nimensä Raittiuden ystäviksi.
Ihanteeksi tuli absoluuttinen raittius.
1900-luvun alussa myös yleinen ilmapiiri kääntyi kannattamaan alkoholin täyskieltoa. Kieltolaki säädettiin vuonna 1919, mutta sen juuret ovat pidemmällä; eduskunta laati ensimmäisen kieltolain jo vuonna 1907. Kieltolain jälkeen alkoholikauppaa harjoitti valtion omistaman Alkon monopoli, ja vuosina 1944–1956 käytössä oli niin kutsuttu viinakortti, jolla alkoholin ostamista rajoitettiin.
Monissa köyhyydestä kärsivissä maissa perheet valmistavat ja myyvät alkoholia. Tämä tuo helppoja tuloja, mutta aiheuttaa usein sukupolvelta toiselle jatkuvan riippuvuuden ja epäsosiaalisen elinympäristön. Haitat ovat lopulta moninkertaisia alkoholista saataviin tuloihin verrattuna. Haasteena on luoda kannattavaa maataloutta ja toimeentuloa, jossa työn määrä on tasapainossa siitä saataviin tuloihin.
Afrikassa on perinteisesti sitouduttu täysraittiuteen. Länsimaistumisen myötä tämä asenne ei kuitenkaan ole enää itsestäänselvyys. Järjestöjä tarvitaan alkoholilainsäädännön lobbaamiseksi kuten Suomessa raittiusliikettä. Alle kymmenessä Afrikan maassa on toimiva alkoholilaki. Meidän on ajettava valtioita tekemään hyvää todisteisiin perustuvaa alkoholilainsäädäntöä suojellaksemme kansanterveyttä. Tässä on edelleen tekemistä Suomessakin, missä alkoholiteollisuus ajaa monopolin purkamista ja vahvempia alkoholituotteita vähittäistavarakauppoihin.
Huolena on, että raittiiden ihmisten määrä vähenee huomattavasti.
Lähes puolet 30–49-vuotiaista naisista ilmoitti olevansa raittiita Suomessa 1960-luvulla. Vuonna 2000 heitä oli enää neljä prosenttia. Afrikassa samanlainen kehitys voi tuoda vakavan köyhyys- ja työkyvyttömyysongelman hoidettavaksemme.
On hienoa pystyä jakamaan Suomessa hyväksi todettuja toimitapoja. Miten alkoholipolitiikkamme säilyy mallikelpoisena? Entä miten pidämme kansanterveyden ja nuorten suojelemisen lainsäädäntömme lähtökohtina?
Anne Babb
