Itselääkintää ja sosiaalista liimaa – syyt päihteiden käytön takana ymmärrettäviksi

Miksi päiväkeskuskävijä käyttää päihteitä?
JAA

Päiväkeskustoiminta tavoittaa sekä päihdeongelmista kärsiviä että niistä toipuneita ihmisiä. Sen ymmärtäminen, miksi päihteitä halutaan käyttää,  on tärkeää niin ongelmista toipumiseen kuin päihteettömyyden ylläpitoon. Mielenterveys- ja päihdejärjestöjen tutkimushankkeen tutkijat Jukka Valkonen ja Sari Jurvansuu ottivat asiasta selvää Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen päiväkeskuksissa.

Pyysimme Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen päiväkeskuskävijöitä kertomaan kyselyssämme, oliko heillä elämässään päihteiden käyttöön tai mielenterveyteen liittyviä ongelmia tai muita vaikeuksia. Päihde- tai mielenterveysongelma tai molemmat oli vastaushetkellä joka neljännellä. Lähes joka toisella oli ollut aiemmin ongelmia päihteiden käytön kanssa.

Tätäkin useampi oli käynyt aiemmin elämässään läpi ulkopuolista apua vaatineen kriisin tai muun vaikean elämäntilanteen. Tällaisia olivat esimerkiksi avioero, työttömyys, yksinäisyys, köyhyys, fyysiset sairaudet, vankeustuomio ja asunnottomuus. Hyvin usein elämän kriisiytymisen oli aiheuttanut läheisen ihmisen kuolema tai päihde- tai mielenterveysongelma.

Useimmiten päihteiden käytön merkitys liittyi itselääkintään ja elämän traumoista selviytymiseen. Jotkut kertoivat hallitsevansa päihteiden avulla stressiä, ahdistusta ja muita kielteisiä tunteita. Osa koki, että päihteistä sai ainakin hetkellistä helpotusta myös mielenterveyden häiriöihin, unettomuuteen ja fyysisiin kipuihin.

”Ei tarvitse miettiä asioita, helpottaa hyvin ahdistusta, rauhoittaa nukkumaan mennessä.”

”Eräänlaista pakoa ongelmista. Tai jos on maaninen vaihe, en pysty kontrolloimaan kunnolla tekemisiäni. Joskus kipuun.”

Päihteet toimivat myös ”sosiaalisena liimana”. Vastaajien mielestä päihde tuo ihmisiä yhteen ja helpottaa sosiaalisissa tilanteissa selviytymistä ja niihin liittyvää ahdistusta. Päihde siis auttaa irtautumaan yksinäisyydestä: ”alkoholin parissa tapaan tuttavia ja uusia ihmisiä sekä muutun sosiaalisemmaksi ja iloisemmaksi.”

Osa vastaajista oli niin sanottuja viihdekäyttäjiä, joille päihteet edustivat hauskanpitoa, rentoutumista sekä mahdollisuutta ”nousta arjen yläpuolelle”. Toisaalta monissa vastauksissa tunnistettiin tällaisten myönteisten elämysten tyhjyys. Kuten eräs vastaajista kirjoitti, ”voi paeta pahaa maailmaa ja olla hetken valheellisesti iloinen”.

Jotkut vastaajat kuvasivat päihteiden käyttöä yksinkertaisesti päihdesairaudeksi tai riippuvuudeksi, jotkut vuosikymmenten saatossa muodostuneeksi elämäntavaksi, josta oli vaikea irrottautua.

Päihteettömyys muuttaa olemisen kokonaisvaltaisesti paremmaksi

Päihteettömyyteen liittyvät merkitykset hahmottuivat hyvin kokonaisvaltaisiksi ja sen koettiin tukevan omaa terveyttä ja hyvinvointia monin eri tavoin:

”Terveyden ylläpito, asioiden hoitaminen sujuu, työnhankinta paranee, yleinen olotila hyvä.”

”Alkoholi sekoitti elämäni, ihmissuhteeni ja mielenterveyteni. Juomisen jatkaminen olisi todennäköisesti murentanut muutenkin epätasapainoista mielenterveyttäni johtaen lopulta ”hulluuteen” ja kuolemaan. Haluan elää raittiina ja sosiaalisena ihmisenä nauttien jokaisesta uudesta selvästä päivästä.”

Päihteettömyys nähtiin erityisen tärkeäksi myös läheisten hyvinvoinnin kannalta: ”jos käytän, koko lähipiiri kärsii”. Vanhemmuuden myötä päihteetön elämä nähtiin tärkeäksi ”lapsen elämän kannattelijaksi”. Kaiken kaikkiaan päihteettömyyden kautta mahdollistuivat vakaammat ja tasapainoisemmat ihmissuhteet:

”Pystyy keskustelemaan asioista järkevästi ja miettimään sanomisiaan. Ei suutu, ei loukkaa toisia.”

”Työ-, ystävyys- ja parisuhdeasiat pysyvät kunnossa ja järjestyksessä.”

Päihteettömyyden koettiin myös vahvistavan kykyä kohdata ja hyväksyä paremmin elämään kuuluvat vastoinkäymiset. Tärkeää oli myös se, että päihteiden käytön loputtua ”rahat riittää paremmin”.

Päihteiden käytön syitä on kuunneltava moralisoimatta

Päihteiden käyttö ja päihteettömyys ovat tavoitteellista toimintaa, ja niihin liittyvät tavoitteet ovat päiväkeskuskävijöiden vastausten perusteella mielestämme moninaisia ja varsin ymmärrettäviä.

Päihteiden käyttöön liittyvien syiden avoin ja moralisoimaton kuuleminen on tärkeää, jotta voidaan tukea ihmistä löytämään muita keinoja saavuttaa näitä päämääriä. Myös päihteettömyydellä tavoiteltavien asioiden tunnistaminen voi vahvistaa yksilön kokemusta oman elämän hallinnasta.

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA) tehtiin syksyllä 2017 kysely päiväkeskusasiakkaiden hyvinvoinnista. Siinä kartoitettiin, missä määrin heillä oli päihteisiin tai mielenterveyteen liittyviä ongelmia ja millainen merkitys päihteiden käytöllä ja päihteettömyydellä oli heidän elämässään. Kyselyyn vastasi 152 kävijää 23:ssa Sininauhaliiton jäsenyhteisön ylläpitämässä päiväkeskuksessa.

Kirjoittajat Jukka Valkonen (Suomen Mielenterveysseura) ja Sari Jurvansuu (Sininauhaliitto) tutkimusohjelman tutkijoita. Kuvat: Jani Laukkanen.

Lisätietoja tutkimusohjelmasta >>

Raine Laine tuli Hyvinkään Toimariin viisi vuotta sitten ja pitää  päihteettömyyttä hyvänä asiana

Raine Laine, 70, istuskelee Hyvinkään Toimarissa  lajittelemassa tukitikkuja seuraavaa pienoismalliaan varten. Toimarin päiväkeskus oli yksi paikoista, missä Jurvansuu ja Valkonen tekivät kyselyn. Laine on muuttanut Toimariin asumaan miltei viisi vuotta sitten ja viettää aikaansa myös Toimarin päiväkeskuksessa.

Mies hioo yhteenliimatuista tulitikuista tehtyä levyä.

”Tämä paikka on täysin päihteetön, mikä on hyvä asia, koska olen itse ollut raittiina jo viisi vuotta. Tuossahan nuo kävijät nytkin pelaavat biljardia ja hörppäävät kahvia.

Olin jo aiemmin elämässäni melkein kuusi vuotta raittiina, mutta kun velipoika kuoli, niin se painoi. Olen aikoinaan jakanut postia 20 vuotta työkseni, mutta silloin olin työttömänä enkä oikein jaksanut pyöritellä tulitikkujakaan.

Rupesin sitten ryyppäämään kunnolla. Nyt on toista. Rahakin riittää. Törsään tulitikkuihin ja tupakkaan. Toimari on siinä mielessä myös hyvä, ettei täällä saa sisätiloissa polttaa.

Täällä ei kukaan varsinaisesti määräile, jos itse huolehtii, ettei riko talon sääntöjä.

Tuskin olisi 70 vuotta vuotta tullut mittariin, jos olisin jatkanut samaa rataa. Minulla on yksi haave: haluaisin elää niin kauan terveenä, että näkisin tyttäreni vihille pääsyn. Mutta ei sekään ole niin pakollista.”