Kävele sisään, tule sellaisena kuin olet

Sain sähköpostia nuorelta perheenisältä, joka kertoi pelanneensa lähes puolet elämästään. Nyt, neljän vuoden sitkeän työskentelyn jälkeen, elämä tuntui menevän eteenpäin.
JAA

Piikkinä lihassani tuntuivat kuitenkin nämä lauseet: Pienillä paikkakunnilla peliongelmaisten avun saaminen on lähes mahdotonta. Ymmärrystä peliongelmista ja pelimaailmasta ei ammattilaisilta löydy. Avunhakija joutuu itse perehdyttämään ammattilaiset ilmiöön.

Olen kehittänyt lähes koko työurani eri tavoin rahapeliongelmatietoutta ja siihen tarjolla olevia tuki- ja hoitopalveluita. Eikö mikään olekaan muuttunut? Kaikesta tehdystä työstä ja vaikuttamisesta huolimatta? Perheenisän yhteydenotto on kiusallinen todiste siitä, että Suomessa peliongelmiinsa apua hakevien tilanne on edelleen kestämätön: liian moni apua tarvitseva jää sitä ilman ja kohtaa ymmärtämättömyyden muurin.

Tilanteen ei pitäisi olla niin lohduton. Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty valtavasti työtä rahapeliongelmissa tukea ja apua hakevien tilanteen parantamiseksi. Järjestökentällä Sininauhaliitto on toiminut tienraivaajana yhdessä A-klinikkasäätiön kanssa. Auttavana puhelimena toimintansa aloittanut Peluuri on kuluneen kymmenen vuoden aikana kehittynyt kokonaisuudeksi, joka tarjoaa lukuisia väyliä: puhelimen, netin sähköisiä keskustelualustoja, ohjattuja tekstiviesti- ja nettivertaisryhmiä, laajan tietopankin, oma-aputyökaluja ja Peli Poikki -terapiaohjelman, jossa yhdistyy asiakkaan itsenäinen työskentely ja terapeutin säännölliset soitot.

Viimeisen viiden vuoden aikana Sininauhaliitto on kehittänyt erityisesti kasvokkaista peliongelmien kohtaamista Helsingin Kaisaniemessä sijaitsevassa tieto- ja tukipiste Tiltissä. Siellä avun piiriin pääsee ”kävele sisään, tule sellaisena kuin olet” –periaatteella. Tiltti on ollut varsinainen menestystarina: Meille tehdään tätä nykyä noin 2000 käyntiä vuosittain. Joka vuosi Tilttiin hakeutuu melkein 200 ensikertalaista. Kohtaamme yhä enemmän myös tietokone- tai verkkopelaamisesta ja netin liikakäytöstä kärsiviä ja heidän läheisiään.

Meille hakeutuvat ovat huolissaan esimerkiksi rahapelaamisen ja pikavippien aiheuttamasta kierteestä. He kärsivät unettomuudesta ja ahdistuksesta, koska ovat pelanneet ympäri vuorokauden tarjolla olevia nettipelejä. He ovat jääneet kiinni läheisilleen valehtelusta ja pelaamisen salailusta. Töiden teosta tai opiskelusta ei tule enää mitään, kun mieli askartelee edellisen pelikerran häviössä tai haaveilee seuraavalla kerralla tulevasta voitosta. Näitä huolia lähdemme yhdessä tutkimaan.

Miksi olemme onnistuneet? Monella meille tulijalla on aiempia negatiivisia kokemuksia siitä, että he eivät ole tulleet kohdatuksi tai kuulluksi missään. A-klinikalta heidät on ohjattu mielenterveyspalveluihin. Siellä ei ole osattu tunnistaa ja hoitaa ahdistuksen tai unettomuuden taustalla olevaa peliongelmaa. Palveluiden väliin pudonneiden ihmisten kanssa voi olla vaikea saada aikaan luot­ta­mus­suh­det­ta, jon­ka tur­vin pääs­tään sy­vem­mäl­le pa­hoin­voin­nin syi­hin.

Meiltä moni on kuitenkin saamamme palautteen perusteella kokenut vihdoin saaneensa sitä apua, jota he ovat kaivanneet: rauhallisen hetken, kuuntelevat korvat, ymmärtävän mielen. Rinnalla kulkijan, joka ei mitätöi, tuomitse tai käännytä pois. Hiljalleen on syntynyt myös uusia ystävyyssuhteita pelaamisen vuoksi katkenneiden tilalle.

Järjestöjä koettelevat nyt monet muutokset. Rahapeliyhteisöjen yhdistyminen myllertää rahoituksen jakoa. Sote-uudistus muuttaa palvelujärjestelmää. Kannattaisiko tässä tilanteessa palata perusasioiden äärelle? Kohdata, kuunnella ja auttaa toinen toistamme tukien, etsiä yhteistyötä raja-aitojen ja ammattikuntaerojen pönkittämisen sijaan. Oppia meiltä järjestötyöntekijöiltä, jotka kaiken tämän epävarmuuden keskellä teemme silti työmme hyvin ja valamme uskoa heihin, jotka ovat menettäneet lähes kaiken.

Jenni Kämppi, koordinaattori, tieto- ja tukipiste Tiltti