Kuka kuuntelee kokemusasiantuntijaa?

Kokemustiedolla on mielenterveys- ja päihdekuntoutumisessa suuri merkitys, kirjoittaa vertaistiedon konkari.
JAA

Kokemustieto ja vertaistuki pitäisi saada luonnolliseksi osaksi ennen kaikkea julkiselle puolelle, kirjoittaa Mielenterveyden keskusliiton vertaisneuvoja ja kokemuskouluttaja Pirkko Daavitsainen.

Teksti on julkaistu Uusi toivo 4/2017 -lehdessä.

Kokemusasiantuntijan tehtäviin minut johdatti omakohtainen kokemus mielenterveyden järkkymisestä ja siitä kuntoutumisesta Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) kuntoutuskurssien avulla.

Vertaistuki toteutuu käsittääkseni vieläkin lähinnä vain järjestöissä. Päihdetyössä se on laajimmin vakiintunut. Kokemusasiantuntijoiden kouluttajana MTKL on kokenut pioneeri. Kuntoutuskurssitoiminta on vielä vanhempaa. Kursseilla on aina vertaisohjaaja yhtenä ohjaajana, ja toimintaa on kehitetty ja kehitetään kurssipalautteiden pohjalta. Malli on osoittautunut erittäin toimivaksi. MTKL on kehittänyt myös kokemus-arviointia pitkälle.

Sosiaali- ja terveysministeriön linjaukset, joiden mukaan palvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuussa olevan tahon (siis tulevaisuudessa ehkä maakuntien) tulee koordinoida nykyistä tehokkaammin julkiset, kolmannen sektorin ja yksityissektorin palvelut toimivaksi palvelukokonaisuudeksi, kirjattiin jo MIELI 2009 ohjelmaan. SOTE-uudistuksessa sitä yritetään nyt oikeasti toteuttaa. Siksi on hyvin tärkeää kuulla paljon ja perusteellisesti järjestöjen ääntä!

Parhaat mahdolliset palvelut

Julkisen puolen toimijoiden toimintamalleja ja järjestöjen kokemusperäisesti kehittelemiä malleja yhdistelemällä on mahdollista löytää asiakkaan, eli kuntoutujan, tarpeita vastaavia vaihtoehtoisia kuntoutusmuotoja. Mielenterveys- ja päihdetyön suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa tulee olla mukana kokemusasiantuntijoita, kuntoutujia ja heidän omaisiaan. Hoidon ja kuntoutuksen tulee muodostaa saumaton kokonaisuus, palvelut yhdelle ja samalle hallinnon alalle ja mielellään vielä samalle luukulle.

Järjestöt tarjoavat monipuolista tekemistä, apua ja vertaistukea, mikä ehkäisee sairastuneiden ja kuntoutujien syrjäytymistä ja uudelleensairastumista sekä auttaa arkipäivässä selviytymistä. Vapaaehtois- ja vertaistyö on todella arvokasta eikä sitä voi millään muulla korvata. Ja myös toisinpäin, sillä ei voi korvata varsinaista hoitoa ja terapiaa. Vertainen ei ole ammattilainen. Molempia tarvitaan.

Kuulluksi tulemisen tarve

Potilaan ja kuntoutujan kannalta on hyvin tärkeää tulla oikeasti kuulluksi. Akuuttihoitovastuu kuuluu tietysti aina ammattilaisille eikä sitä pitäisi joutua etsimään. Kokonaistilannetta ja sairastuneen omia tuntemuksia pitää vilpittömästi pyrkiä ymmärtämään ja kartoittamaan hänen itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaen. On löydyttävä yksilöllisiä ja vaihtoehtoisia kuntoutumismuotoja ja -polkuja.

Kukaan ei voi kuntoutua toisen puolesta, vaan se on tehtävä itse. Yksin siihen ei kukaan kykene. Tarvitaan hyvää hoitoa ja oikea-aikaista ja oikeanlaista kuntoutusta sekä sitä vertaistuen antamaa voimaa ja tukea.

Kuuntele, kunnioita, kannusta

Kokemuksen perusteella tiedän, että yleensä kaikki kuuntelevat kokemusasiantuntijaa, kun siihen tarjotaan mahdollisuus. Me kokemuskouluttajat ja vertaistoimijat jaamme kerryttämäämme pääomaa ja hyviä kokemuksia, sekä osaamme auttaa kuntoutuspolulla kulkijaa. Tärkeimmät työkalumme ovat kolme kovaa koota: kuuntele, kunnioita, kannusta.

Pirkko Daavitsaisesta tuli Mielenterveyden keskusliiton vertaisneuvoja ja kokemuskouluttaja vuonna 2004. Työ vei hänet mukaan useisiin MTKL:n ja valtakunnallisten hankkeiden työryhmiin, ja hän toimi yhdeksän vuotta MTKL:n luottamushallinnossa.

Tuettu kuntoutuminen

1. Ihmisen on saatava hoitoa silloin, kun hän tuntee sitä tarvitsevansa. Hoidon on oltava suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja ennen kaikkea oikea-aikaista.

2. Sairaalahoidon on oltava riittävää ja avohoidon turvattua.

3. Palvelujen on oltava joustavia ja ne on saatava ”samalta luukulta”.

4. Kolmannen sektorin ja julkisen puolen on tehtävä hyvää yhteistyötä. Kokemusosaaminen kunniaan!

5. Hoito- ja kuntoutussuunnitelman on oltava henkilökohtainen. Hoito, terapia ja raha kuluvat hukkaan, kun hoito ei satu kohdalleen. Tässä kohtaa kokemusasiantuntija on saatava mukaan.

6. Hoitosuhteiden on oltava pysyviä. Pompottelut pois!

7. Omaiset on otettava mukaan aina, jos se vain suinkin on mahdollista. Heille on annettava tietoa sairaudesta ja opetettava terveitä suhtautumistapoja.

8. Hoitoa ja kuntoutusta on arvioitava aina, kun se tuntuu polkevan paikoillaan tai kun asiakas ei ole motivoitunut ja tyytyväinen.

9. Asiakkaan vointia on seurattava varsinaisen kuntoutuksen päätyttyä.