"Kukaan ei kiroa toista" – Luontopolku työhön luo yhteisöllisyyttä

Luontopolku työhön -hankkeen työkokeilu on tarkoitettu työelämän ulkopuolella oleville ja työllistymisen edellytyksiin tukea tarvitseville TE-palvelun asiakkaille.
JAA

Helsingin Uutelassa Skatan tilan muodonmuutos raunioituneesta maatilasta Sininauhaliiton luontoavusteiseksi toiminta- ja oppimiskeskukseksi on ollut huima. Tilalla toimii kaksi hanketta, Vihreä Veräjä, jonka aloitteesta tila on vuokrattu, ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama Luontopolku työhön, minkä työkokeilu on tarkoitettu työelämän ulkopuolella oleville ja työllistymisen edellytyksiin tukea tarvitseville TE-palvelun asiakkaille.

Oma motivaatio

Ihahaa, iihahaa! Skatan puuhevostamma ja -varsa ovat ohikulkijoiden suosima kuvauskohde.

Iloinen nauru täyttää huoneen, kun työkokeilijat Kami, Tiina, Make, Risto, Ville ja Timo sekä vastaava työvalmentaja Marianne Pakola ja avustava työvalmentaja Matti Tenkula kertovat ESR-hankkeeseen osallistuvien aikaansaannoksista. On perustettu kasvimaata, pystytetty huussia, rakennettu kanakoppia, tehty töitä kädet savessa. Risto naurahtaa joutuneensa ensi töikseen mukaan varsomiseen, sillä pihalla laiduntavalle puuhevoselle oli ”synnytettävä” puuvarsa.

Marianne Pakola toteaa, että työkokeilijan pitää olla valmis tekemään kaikkia tilan töitä, ei voi toivoa saavansa hoitaa vain eläimiä.

Työkokeilijat kartoittavat itse lähtötilanteensa. Työkokeilusopimus tehdään ensin kuukaudeksi ja maksimissaan sopimus voi kestää kuusi kuukautta.

– Haastattelussa kyllä selviää, onko työkokeiluun hakijalla motivaatiota. Se ei vaan riitä, että työvoimavirkailija lähettää tyypin paikalle, napauttaa Pakola.

Hankkeeseen on tultu monia reittejä: vinkin työkokeiluun on voinut antaa ammatinvalintapsykologi, sosiaaliohjaaja, TE-palvelun virkailija, Uutelan kotakummien WhatsApp-ryhmä… – Nyt on seitsemän työkokeilijaa, pari mahtuisi lisää.

Muutamat Luontopolku työhön -työkokeilijat ovat itse maaseudulla kasvaneita ja eläneitä, joten maatilan työt ovat tuttuja. Koska maankääntäminen ja kivien ylös kaivaminen on rankkaa ja voimia vaativaa, maalaaminen ja nikkaroiminen tuntuukin sitten vuorostaan kevyeltä.

Hyvä jengi

Syntyy syvä, pohtiva hiljaisuus, kun porukka miettii, mitä he työkokeilussaan muuttaisivat, jos heillä olisi kaikki valta.

– Kun tänne pääsis joka päivä, Ville sanoo vakavana. – Nyt sitä odottaa, että tulisi pian tiistai ja pääsisi töihin.

– Ei meistä varmaan kukaan ajattele, että on pakko tulla tänne. Meillä on niin hyvä jengi. Kukaan ei kiroa toista, tiivistää Make ryhmän tuntoja.

– Mä en osannut kuvitella, että täällä vois olla näin kivaa, Tiina hymyilee leveästi.

Porukka nyökyttelee. Parasta koko työkokeilussa on tiimin yhteisöllisyys.

– Täällä saa ilmaista itseään ja voi toteuttaa itseään. Kaikki pakonomaisuus puuttuu, täällä on vapaus! Silti aina tehdään niin kuin on sovittu, Timo painottaa.

– Aamulla jaetaan työt, ei ole erikseen naisten ja miesten töitä, kaikki tekee kaikkea, toteaa Kami.

Matti Tenkula myhäilee, ettei ketään Työkokeilijat kartoittavat itse lähtötilanteensa. Työkokeilusopimus tehdään ensin kuukaudeksi ja maksimissaan sopimus voi kestää kuusi kuukautta. tarvitse suostutella tarttumaan työhön, kaikki ovat todella ahkeria.

Kertaakaan ei ole kukaan sanonut ”mä en haluu tehä tota”.

Yhteisöllisyys kantaa myös työajan ulkopuolelle. Kun erään työkokeilijan käsi murtui kotimatkalla, työkaverit askartelivat hänelle kortin ja lähtivät porukalla viemään tervehdystään sairaalaan. Kortissa oli mukana suklaapatukka, koska käsi oli mennyt ihan ”pätkis”, ja sisupastilleja.

Sisujengi pitää yhtä.

 

Teksti: Anna-Liisa Karhula

Valokuvat: Matti Tenkula

Julkaistu Toivo-lehdessä 3/2018