Ohita valikko
Kaksi naista katsoo eteen ylös samaan suuntaan

Matti ja minä

Viime vuoden marraskuussa 25-vuotias Matti ja minä istuimme pöydän ääressä sosiaalitoimistossa. Matin jalka heilui lakkaamatta.
JAA

Metsurin työt olivat muokanneet jännittyneen nuoren miehen olemusta, Matti oli roteva. Katse oli hieman arka, mutta silmäkulmassa oli pilkettä. Matti kertoi opiskelleensa talotekniikkaa, mutta opinnot olivat keskeytyneet kuusi vuotta sitten.

Opintolaina meni ulosottoon ja varusmiespalvelus keskeytyi kuulovaurion takia. Matti teki kolme vuotta metsätöitä ja asui tyttöystävänsä kanssa. Tuli ero ja sen jälkeen Matti majaili vanhempiensa ja kavereidensa luona.

Kesällä Matti sanoi itsensä irti metsänraivausurakoista, koska ne eivät enää lyöneet leiville.  Tekemistä ei oikein ollut. Nuorena hän oli pelannut kaukalopalloa ja jalkapalloa ja maalannut graffiteja, mutta kiinnostus harrastuksiin oli lopahtanut, kalastusta lukuun ottamatta. Kesä oli kulkenut eteenpäin enemmän ja vähemmän hurvitellessa kavereiden kanssa.

Matti istui vieressäni, koska kaupungin kuulo- ja tasapainokeskus otti yhteyttä nuoresta, jonka kontrollikäynti ei ollut toteutunut. Osoitetiedot olivat vanhat, eikä kutsu tavoittanut häntä.

Matti tarvitsi toimeentulotukea ja asunnon – kotioven omalla nimellä. Minuun otettiin yhteyttä, koska hankkeemme auttoi eteenpäin juuri näissä tilanteissa.

Ensimmäisellä tapaamisella Matti teki toimeentulotukihakemuksen ja listasimme asioita, jotka pitää hoitaa. Muuttoilmoitus päätettiin tehdä äidin osoitteeseen Poste Restanten sijaan. Työvoimatoimistossa käytiin ilmoittautumassa työttömäksi työnhakijaksi, joka on ehtona toimeentulotuen saamiselle.

Keskeytynyt talotekniikan tutkinto kangersi Matin mieltä. Päätimme kysyä koululta mahdollisuudesta suorittaa se loppuun. Opinto-ohjaaja muisti Matin hyvin ja kysyikin heti hänen koulukuntoaan.

Asiat ratkesivat nopeasti. Ennen joulua opiskelupaikka oli selvä ja samaan aikaan löytyi myös sopiva asunto. Vuodenvaihde käänsi uuden sivun Matin elämässä. Oma koti ja opiskelu antoivat rytmiä päivään ja suuntaa tulevaisuuteen.

Matti hoiti vuokranmaksun itsenäisesti ja päätimmekin tavata seuraavan kerran koulun päätyttyä valmistujaiskahveilla.

Toukokuussa opinto-ohjaaja soitti minulle. Matilla oli alkamassa tärkeä koe, mutta hän ei ollut paikalla. Laitoin viestiä Messengerin kautta, johon hän vastasi välittömästi. Hammassärky oli vienyt miehen yöunet, mutta Matti uskoi sinnittelevänsä särkylääkkeiden avulla pari tuntia.

Kannatti tsempata. Koe hyväksyttiin ja Matin valmistuminen varmistui.

Valmistujaiskahvit ovat vielä juomatta, sillä Matti sai keikkahommia ja on nyt ammattiaan vastaavassa työssä ja suunnittelee muuttoa yhteiseen kotiin nykyisen tyttöystävänsä kanssa.

Oli kyllä nii suuri apu sinusta. Kiitos siitä!

– Matin viesti Messengerissä minulle tammikuussa.

 

Pirkko Huopalainen, projektivastaava, Kotiovi omalla nimellä –hanke

Itsenäinen asuminen on osalle nuorista iso haaste

–  Etelä-Suomessa ei ole riittävästi vuokra-asuntoja, kun taas keskemmällä Suomea vapaita asuntoja on, mutta ei töitä, jolla kustantaisi asumisen ja elämisen. Töitä ei riitä edes vanhemmille, saati sitten nuorille, Pirkko Huopalainen kertoo.

Huopalainen työskenteli Kotiovi omalla nimellä -hankkeessa vuosina 2013-2015. Hanke kulki nuorten rinnalla, asumisen ja elämisen tukena. Nuoret ohjautuivat hankkeeseen sosiaali- tai terveystoimen, työvoimahallinnon, nuorisotoimen tai jonkun muun yhteistyötahon kautta.

Jokaisella nuorella on omanlaisensa tarina, mutta hyvin monella heistä oli mielessään asioita, joita oli tarpeen purkaa ja arvioida uudelleen. Nuorten tarvitseman tuen määrä ja kesto oli hyvin yksilöllinen, sillä tarkoituksena oli tukea vain niissä asioissa, jotka eivät yksin sujuneet.

– Harmittavan monelta nuorelta puuttuu ammatillinen koulutus. Opintojen aloituksia voi olla useampiakin, mutta syystä tai toisesta ne ovat keskeytyneet. On ymmärrettävää, ettei motivaatio kouluttautua ole hyvä, jos valmistumisen jälkeen työllistymisen mahdollisuudet ovat heikot, Huopalainen toteaa.