Ohita valikko
Nainen katsoo puhelinta, etualalalla näkyy epäselvästi ihminen.

Päihdekokeilut ovat osa itsenäistymisen riittejä, mutta huumeiden käyttö saa vanhemman suunniltaan huolesta

Oma jaksaminen on avainasemassa, jotta huumeita kokeilevan tai käyttävän nuoren läheinen jaksaa auttaa muita, harjoittelijamme Tiina Haajanen kirjoittaa.
JAA

Satuin kulkemaan koulujen aloituspäivänä koulun pihan ohi ja kiinnitin huomioni vanhempien ryhmiin pitkin pihaa. Ekaluokkalaisten vanhemmat odottivat lasten kanssa koulun alkua ja heidän jännittyneiltä kasvoiltaan huokui epävarmuus; kuinka minun lapseni pärjää tämän päivän, kun en enää voi vaikuttaa itse päivän kulkuun? Onkohan sillä kivaa? Tietääkö opettaja minun lapsestani kaiken tarpeellisen huolehtiakseen hänestä tämän päivän?

Tunnen näitä vanhempia kohtaan myötätuntoa. Tekisi mieli huudahtaa: ”Hyvin se menee”. Aina eivät kuitenkaan mene. Lapsen kasvaessa asiat, joista huolehdimme, muuttuvat. Nuorilla päihdekokeilut kuuluvat osana itsenäistymisen riitteihin. Usein se on myös huumeiden kokeilua, joka ei herätä vain huolta, vaan hätää. Pelkoa tulevaisuudesta.

Huumeita käyttävän nuoren läheisestä voi tuntua siltä, että ei jaksa tai halua puhua huolistaan omalle lähipiirille.

Jatkuva huolehtiminen ja tulevaisuuden kokeminen uhkana kuormittavat ja uuvuttavat kantajansa. Omaan huoleen kannattaa kiinnittää huomiota ja hakea apua myös itselleen, omaan jaksamiseensa. Oma jaksaminen on avainasemassa, jotta jaksaa auttaa muita.

Yhdessä jaetut tarinat tuovat olon siitä, ettei ole yksin

Huumeita käyttävän nuoren läheisestä voi tuntua siltä, että ei jaksa tai halua puhua huolistaan omalle lähipiirille. Silloin keino jaksamiseen voi olla vertaisryhmä.

Yhdessä jaetut tarinat auttavat myös ymmärtämään, ettei ole oikeaa tai väärää tapaa reagoida nuoren huumeiden käyttöön tai kokeiluun

Työskennellessäni Palasista eteenpäin -hankkeen vertaisryhmän ohjaajana olen huomannut kuinka samankaltaiset kokemukset tuovat ymmärrystä siitä, ettei tilanteessa ole yksin. Yhdessä jaetut tarinat auttavat myös ymmärtämään, ettei ole oikeaa tai väärää tapaa reagoida nuoren huumeiden käyttöön tai kokeiluun – on vain erilaisia tapoja. Ryhmässä on myös saatu tukea jaksamiseen ja löydetty voimaannuttavia tapoja toimia kriisitilanteissa. Kokemusten jakamisen lisäksi olemme kokeilleet erilaisia toiminnallisia tapoja, kuten korttityöskentelyä. Korttien visuaalisuuden avulla on joskus helpompi sanoittaa tunteita.

Palasista eteenpäin -hanke on perustettu, koska sen kattojärjestöihin Sininauhaliittoon ja Irti Huumeista -yhdistykseen on ottanut runsaasti yhteyttä sellaisia läheisiä, jotka ovat kokeneet jääneensä täysin ilman apua, kun nuori on alkanut käyttää huumeita. Hankkeessa kehitetty Palaset-malli toimii runkona sekä perhetapaamisille että vertaisryhmille. Pilottiryhmäläiset  ovat kertoneet, että oma jaksaminen ja ymmärrys omaa tilannetta kohtaan ovat kasvaneet.

On ollut hienoa olla opiskelijana mukana työskentelyssä, jonka koen merkitykselliseksi ja joka on voimaannuttanut osallistujia.

Suosittelen tutustumaan hankkeen itseapuoppaaseen, jota voi hyödyntää oman tilanteen tarkastelussa!

Kirjoittaja on Palasista eteenpäin -hankkeen harjoittelija Tiina Haajanen
Kuva: Jani Laukkanen