Vertaisten myötätunto on kuin lämmin peitto harteilla. Siinä on hyvä levätä hetki. Ja vertaiskurjuudesta nouseva huumori piristää – tekee hyvää nähdä oma tilanteensa edes hetken ajan koomisessa valossa.
Tavoitteena on kuitenkin kulkea kivun läpi ja oppia matkan varrella jotakin uutta tapahtuneesta ja itsestä, ehkä tunnistaa lapsuuden kodista omaksuttuja haitallisia rooleja ja käyttäytymismalleja. Tunnistaa omia tunteita ja tarpeita.
Olemme yhdessä kiertäneet monta viikkoa kuumaa puurolautasta ja pohtineet eri kanteilta elämän tärkeintä asiaa, rakkautta.
Jos päättynyt ihmissuhteeni oli rakkautta, miksi se loppui? Voiko rakkaus väsyä? Miksi hän muuttui vai muutuinko minä? Missä vaiheessa lakkasimme olemasta rehellisiä toisillemme?
Uskalsimmeko alun perinkään kertoa syvimmistä tarpeista, toiveista ja peloista?
Eräs ryhmäläinen nostaa esiin itsetuntokysymyksen: ehkä kysymys on siitä, että ei lähtökohtaisesti pidä itseään sen arvoisena, että omia tarpeita kannattaisi ja uskaltaisi tuoda esiin? Joku nyökkää ja taas päästään yhteen kulmakiviteemaan – itsensä rakastamisen tärkeyteen.
Olemme yksimielisiä siitä, että on mahdotonta rakastaa toista, jos ei rakasta itseään. Eron jäljiltä minäkuva on usein repaleinen. Entisen puolison syytökset tai kylmä välinpitämättömyys saattavat pudottaa itsetunnon pakkaselle.
Joillakin itsetunto voi olla niin haavoittunut, että ei tahdo keksiä itsestään mitään hyvää sanottavaa.
Eilen tarkastelimme asiaa itsemyötätuntotestin avulla. Testi kertoo suuntaa-antavasti miten ystävällisesti suhtaudumme itseemme vastoinkäymisten osuessa kohdalle. Yllätyksiä löytyi molempiin suuntiin.
Heikot pisteet saanut mies nauroi oivallukselleen:
Miten tää voi olla niin kieroa, että kohtelen ystävääni paljon lämpimämmin kuin itseäni?
Saman havainnon teki moni muukin. Kotiläksyihin lisätään slogan: rakasta itseäsi niin kuin parasta ystävääsi. Kokeile sinäkin.
Irene Komu
erotyön suunnittelija
irene.komu@sininauha.fi