Uusi vammaispalvelulaki laadittiin, jotta vammaiset olisivat yhdenvertaisempia. Terhi Toikkanen Kynnys Ry:stä pitää lakiuudistuksia tarpeellisina. Vammaisaktivisti Pirkko Justanderin mielestä se, että kaikki laitetaan samalle viivalle, on kuitenkin eriarvoistavaa.
Tänä keväänä hyväksytty ja lokakuussa voimaan astuva uusi vammaispalvelulaki yhdistää kaksi aiempaa lakia: vammaispalvelulain ja kehitysvammalain.
Tarkoituksena on, että eri tavoin vammaiset henkilöt olisivat yhdenvertaisesti saman lakikokonaisuuden alla. Sininauhaliitossa esteetöntä mielenterveys- ja päihdetyötä tekevän Pirkko Justanderin mielestä lakikokonaisuus vaikuttaa sekavalta. Hän epäilee, että uusi laki jopa lisää eriarvoisuutta.
– Ei ole suurempaa vääryyttä kuin kohdella samalla tavalla keskenään hyvinkin erilaisissa tilanteissa olevia ja eläviä ihmisiä, mutta niin tässä uudistuksessa käsittääkseni tulee käymään.
Kynnys ry:ssä lakimiehenä toimivan Terhi Toikkasen mielestä uusi laki ei ole kaikkein paras, mutta se on kuitenkin parempi kuin vanha. Vanhan lain aikaan väliinputoajia ja alueellista eriarvoisuutta oli hyvin paljon.
– Yhdistykseemme on tullut tietoon useita tapauksia, jotka miellän oikeusmurhaksi. Esimerkiksi nopeasti etenevää ALSia sairastava on saattanut saada kielteisen päätöksen, kun on hakenut tukea yöaikaiseen avustamiseen.
Pirkko Justanderin mukaan ei ole mitään takeita, etteikö vastaavaa edelleen tapahtuisi uuden lain aikana.
Kriteerit veteen piirrettyjä viivoja
Vanhassa vammaispalvelulaissa eri tarpeiden kriteerit oli portaittain määritelty. Justanderin mielestä nämä kriteerit ovat uudessa laissa hyvin epäselvät. Hän pelkää, että vammaisten tarpeita lähdetään uudelleenarvioimaan veteen piirrettyjen viivojen perusteella.
Terhi Toikkanen myöntää, että laki on hämärä, mutta uuden lain toteutuksen periaatteita vielä hiotaan.
– Ymmärrän, jos uusi laki aiheuttaa epätietoisuutta. Asioihin tulee todennäköisesti selkeyttä, kun päästään etenemään lain toteutuksen suunnittelussa. Nyt onkin vammaisjärjestöillä oikea hetki lähteä kouluttamaan ihmisiä, että pystymme ottamaan aktiivisesti kantaa uuteen lakiin.
Aiemmassa vammaispalvelulaissa henkilökohtaista apua saivat – vamman laadusta riippumatta – he, jotka tarvitsivat apua. Kehitysvammakaan ei ollut este, jos henkilö pystyi itse tai tuetusti ilmaisemaan omat tarpeensa. Justander mainitsee, että uudessa systeemissä mukaan samalle viivalle tulee ihmisiä, joilla on pääsääntöisesti hoivan, ei avun tarve.
– Onkohan niin, että nyt yhä useimmin toiset, ja varsinkin vammattomat henkilöt, päättävät puolestasi sen, mikä sinulle on hyvää kaunista ja totta. Pelkään, että jatkossa kaikkia ryhdytään “yhdenvertaisesti” holhoamaan, eikä omista asioitaan saa enää päättää, vaikka siihen pystyisikin, Justander sanoo.
Toikkanen myöntää huolen. Hän pitää byrokratian ja asiantuntijavallan lisääntymistä uhkana.
– Ihmiset voivat joutua tilanteeseen, jossa heitä vaaditaan tilittämään omaa arkeaan uudelleen ja uudelleen. Mielestäni aina, kun viranhaltija tulee päättämään asioista, se vaarantaa omaehtoisuuden.
Kentälle tulee nyt uusia ammattilaisia ja enemmän tuettua päätöksentekoa. Toikkanen perää asiantuntemusta.
– Ammattilaiset tulee kouluttaa siihen, että he osaavat hienovaraisesti selvittää erilaisten ihmisten yksilölliset tarpeet. Vaarana on, että aletaan konemaisesti niputtaa ihmisiä ryhmiin, Toikkanen miettii.
Monen arki muuttuu
Pirkko Justanderilla on liikuntavamman aiheuttanut synnynnäinen luustonhauraussairaus. Hän liikkuu pääasiassa pyörätuolilla. Tällä hetkellä hän voi käyttää henkilökohtaista apua sekä palvelusetelillä että toimimalla avustajan työnantajana.
– Pelkään, että uusi laki vie minulta mahdollisuuden käyttää henkilökohtaista apua, kuten olen sitä tähän saakka käyttänyt. Voihan olla, että hyvinvointialue päättää, että minun pitää valita vain toinen malli. Silloin arkeni mullistuu ylösalaisin.
Terhi Toikkasen mielestä vaarana on, että saadaan massapalveluja. Esimerkiksi kilpailutukset sotivat yksilöllisyyttä vastaan.
– Niissä kilpailuissa, mitä me olemme Kynnys ry:ssä nähneet, suurin painoarvo on usein ollut hinnalla. Kilpailutuksen on voinut esimerkiksi voittaa palveluntarjoaja, jonka asumisyksiköt ovat kaukana asumiskeskuksista. Jos ajattelet, että asut – karrikoiden ilmaistuna – teollisuusalueella, niin ei se mitään yhdenvertaisuutta tuo.
Vammainen nuori tarvitsee itsenäisyyttä
Pirkko Justander mainitsee, että uusi laki tuo myös vakavia ongelmia nuorten vammaisten mahdollisuuteen itsenäistyä. Laissa helpotetaan vanhempien toimimista palkallisena avustajana.
– Edelliseen lakiin saatiin aikaan se, että omainen ei voi olla avustaja. Nuorten itsenäistymisen ja omatoimisen selviämisen kannalta on tärkeää, että nuoret saisivat avustajan, joka ei ole äiti tai isä.
Terhi Toikkanen on samaa mieltä: sen, että omainen toimii nuoren avustajana, tulisi olla aivan viimesijainen vaihtoehto, että nuoren aikuistuminen mahdollistuisi.
– Ei ole normaalia, että joku perheenjäsen on sinulla palkkatöissä. Ongelmana on kuitenkin avustajien saatavuus. Laki on ehkä siksi laadittu näin.
Toikkanen mainitsee vielä, että laki on laadittu vähemmistön turvaksi, ei lisäämään taakkaa muutoinkin haastavaan arkeen.
– Toivottavasti muistetaan, kun tehdään päätöksiä ja toteutetaan yksilöllisiä palveluita, että asiakkaan mielipiteen ja toiveiden kunnioittaminen on ensisijaisen tärkeää.
Teksti: Arja Krank