Velipekka Nummikoski (HS 15.11.2017) kirjoitti, että rahapeliongelmien ehkäisemiseksi tehdään paljon hyvää työtä. Miltä varatoimitusjohtajasta tuntuisi keskeyttää leipäjonossa odottaminen tyhjin käsin parin tunnin pakkasessa seisomisen jälkeen, koska ei ole varaa säädylliseen vaatetukseen? Tästä minulla pelurina on karvas näppituntuma.
Varatoimitusjohtaja sanoi, että rahapelijärjestelmä kestää kansainvälisen vertailun. Syrjäytyneen nuoren miehen paleltuvia jalkoja tämä ei paljon lämmitä. Olen pelannut luultavasti herra varatoimitusjohtajan auton verran rahaa suomalaisille rahapeliyhtiöille vuosikymmenen aikana.
Tämän on mahdollistanut pikalainatoiminta, joka ei lain kirjaimen mukaan ole väärin, mutta tuottaa kärsimystä aivan valtavasti. Pikalainatoiminnon pitäisi olla laitonta.
Nummikoski mainitsi, että kotimaiseen markkinointiin menee noin kymmenesosa verrattuna Villiin länteen. Veikkauksen ei tarvitse mainostaa enempää pelikoneiden hajasijoituspolitiikan johdosta. Tämä vaikuttaa minusta siltä, että sädekehä puristaa päätä ja valomiekka on ankarasti ruosteessa.
Silmin voidaan nähdä, että pelaamismahdollisuuksia on vaikkapa Helsingin Rautatieasemalla monikymmenkertainen määrä verrattuna esimerkiksi baarien määrään – joissa niissäkin on myös pelikoneita.
Erikoistutkija Anne Salonen sekä johtava asiantuntija Saini Mustalampi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoivat mielipidekirjoituksessaan (HS 18.11.2017), että kolme miljoonaa suomalaista pelaa rahapelejä, heistä 157 000 pelaa puolet koko potista eli 1,7 miljardin euron vuosituotosta.
Kun me suurpääomasijoittajat Veikkauksen hajasijoitusrahastossa tuomme monikymmenkertaisesti kohtuukäyttäjään nähden kapitaalia, niin eikö miljardin euron rahasammosta voisi tehdä tulonsiirron kahteen seuraavaan kohteeseen: pelihaittojen tehokkaampaan ehkäisemiseen ja leipäjonottajien siirtämiseen lämpimiin tiloihin pakkasessa odottamisen sijaan?
Nimim. ”Tiltissä toipuva peluri”