En ole koskaan asunut yksin enkä ole ollut yksinäinen, joten en kirjoita omasta kokemuksestani. Olen kuitenkin kohdannut elämäni aikana satoja yksinäisiä ihmisiä, jotka ovat kertoneet tuskastaan ja ikävästään. Yritän kuvitella miltä tuntuisi elää yksin, erityisesti nyt koronan aikaan.
Vaikea kuvitella. Hahmottelen paperille omaa päiväohjelmaani ja kuinka monta kertaa päivässä puhun kumppanille, kuuntelen, kysyn neuvoa ja kuulen askeleet viereisessä huoneessa. Hyräilyt ja hyväilyt, yhteiset kahvihetket, saunomiset ja sanomiset. Ruksaan yli kaikki nämä kohtaamiset. Jäljelle jää autius ja tyhjyys. Yksinäisyys.
Tutkija Niina Junttilan mukaan jopa 20 % suomalaisista kärsii ajoittain yksinäisyydestä ja noin 10 % pitkäaikaisesta ja jatkuvasta yksinäisyydestä.
Palliatiivisen lääketieteen professori, suomenruotsalainen Peter Strang on tutkinut yksinäisyyttä ja sen vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Hänen mukaansa yksinäisyys lisää muun muassa sydän- ja verisuonitautien riskiä, ja vasten tahtoaan yksin olevan elimistö erittää stressihormonia, joka pitkällä aikavälillä syö terveyttä. Yksinäiset myös kokevat kipua enemmän, sillä yksinäisyys aktivoi aivojen kipukeskuksen.
Vastaavasti yhteisöllisissä kokemuksissa elimistössä vapautuu oksitosiinia, dopamiinia ja endorfiineja. Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen päiväkeskuksissa ja kohtaamispaikoissa on mahdollista tavata ihmisiä ja päästä osaksi hyvinvointia ja terveyttä tuottavaa yhteisöä. Päiväkeskuskuksissa voi olla rauhassa ja istuskella sivummalla tai osallistua päivän askareisiin, keskustella ja suunnitella yhteistä toimintaa. Jo astumalla sisään yhteiseen tilaan, liittyy osaksi porukkaa ja voi aistia ihmisten välistä vuorovaikutusta ja välittämistä.
Vakaat ja luotettavat sosiaaliset suhteet ovatkin Junttilan mukaan parhaita mielen ja kehon terveyttä suojaavia tekijöitä.
Työntekijänä on säädeltävä itsen ja asiakkaan välisen läheisyyden ja etäisyyden astetta. Strangin mukaan työntekijän on oltava asiakasta/potilasta varten ja mentävä lähelle. Etäisyyden ottaminen on kuitenkin yhtä tärkeää, että ei polta itseään loppuun. Päiväkeskuskävijöille työntekijä saattaa olla ainoa ihminen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi puhua.
Asta Juntunen
järjestöpäällikkö
Sininauhaliitto
Lähteet: Helsingin Sanomat 26.11.2020, Super-lehti 18.5.2019 ja Ilta-Sanomat 5.5.2019