HUOLTA TOISEN elämästä ja terveydestä. Raivoa, kun asiat eivät mene niin kuin on sovittu. Voimattomuutta, kun itse ei voi tehdä asialle mitään. Kun aikuisen ihmisen oma vanhempi alkaa juoda liikaa alkoholia, se herättää monia tunteita.
”Välittäminen, pettymys ja kiukku vuorottelevat”, Irene Komu sanoo. Komu työskentelee kehittäjänä Sininauhaliiton Läheiset ja päihteet -työalalla. Toiminnassa kehitetään tukea päihteiden käyttäjien läheisille ja nostetaan esiin heidän tilannettaan ja tuen tarvettaan.
Tuntuu aina pahalta, jos päihteet valtaavat läheisen elämää. Erityisen oudolta voi tuntua, jos niin käy omalle äidille tai isälle.
”Vanhempi on aina oma vanhempi, ja itse on hänen lapsensa. Etenkin jos välit ovat olleet läheiset, vanhemman apuun on usein voinut turvautua.”
Vaihtuneet huolenpitäjän roolit tuntuvat hämmentäviltä etenkin silloin, jos oma vanhempi on vielä nuori, ehkä vasta jäänyt eläkkeelle. Komu on nähnyt työssään, miten aikuiset lapset alkavat tarkkailla päihdeongelmaista vanhempaansa ja ennakoida tämän tekemisiä. Voidaanko tänään mennä hänen luokseen kylään? Miten yhteinen joulu mahtaa tänä vuonna sujua?
NYT ELÄKÖITYMÄSSÄ olevat ihmiset ovat kasvaneet Suomessa, jossa alkoholiin on suhtauduttu myönteisemmin kuin ennen. He ovat tottuneet juomaan. Ikäihmisten päihteidenkäyttö on lisääntynyt parin vuosikymmenen ajan, ja viime vuosina siitä on alettu myös puhua enemmän.
Myös hyväkuntoisella ja kulturellilla vanhemmalla voi olla päihdeongelma.
Jos isä tai äiti vaikuttaa hyvinvoivalta ja hänellä on vilkas sosiaalinen elämä, ei ehkä tule mieleen, että hänellä voisi olla ongelmia alkoholin kanssa.
”Myös hyväkuntoisella, golfaavalla, kulturellilla ja pärjäävällä vanhemmalla voi olla päihdeongelma.”
Juominen voi lisääntyä pikku hiljaa, kun vanhempi jää eläkkeelle. Silloin ei ole enää työn tuomaa rytmiä tai sosiaalista kontrollia.
”Kun aamulla ei tarvitse herätä töihin, voi miettiä, että mitäs minä nyt teen. Tai että ei se ole niin vaarallista, jos minulla on aamulla illasta seurannut tahmea olo. Itselleen voi sallia erilaista elämäntapaa vaivihkaa.”
Työelämän päättyminen voi tarkoittaa kriisiä. Se taas saattaa saada juomaan aiempaa enemmän.
”Yhdelle eläke on riemuvoitto, mutta toiselle kriisi, josta seuraa tyhjyyden ja syrjään joutumisen tunne.”
Jos ei ole työn ohella ehtinyt panostaa ystäviin tai harrastuksiin, voi eläkeläinen tuntea olonsa yksinäiseksi. Joku on voinut ajatella, että eläkkeellä ehtii matkustaa ja puuhata kaikkea kivaa, mutta siihen ei olekaan varaa. Myös ero tai leskeksi jäämiseen liittyvä suru voi lisätä päihteiden käyttöä. Haaveet yhteisestä vanhenemisesta tai isovanhemmuudesta kaatuvat.
Kriisin keskellä on helppo alkaa lääkitä itseään alkoholilla. Juodaan lohduksi, rentoutuakseen, unettomuuteen tai masentuneeseen mielialaan. Itselääkintä on inhimillistä ja ymmärrettävää. Alkoholista voi kuitenkin pikku hiljaa tulla ainoa tapa tunteiden säätelyyn.
Kun keho ikääntyy, se ei enää kestä samoja määriä alkoholia kuin nuorempana. Terveysriskit kasvavat. Alkoholi voi myös pahentaa perussairauksia ja haitata niiden lääkitystä. Juomisen myötä unen laatu heikkenee, ja masennus ja alakulo saattavat vain pahentua.
MITEN ASIASTA on viisainta puhua vanhemman kanssa? On todennäköisesti kova paikka, kun oma lapsi alkaa tentata juomisesta.
”Että turhaan te hössötätte, pari kaljaa vain otin. Hän saattaa pitkään ajatella, että voi lopettaa juomisen milloin vain. Kuuluu taudin luonteeseen, että sitä on vaikea myöntää edes itselle.”
Asian voi yrittää ottaa puheeksi oman huolen kautta.
”Voi kysyä, että miten sinä äiti voit, tai mitä sinulle isä kuuluu – olen huolissani sinusta. Tuntuu, että olet usein huonovointinen. Tai kun soitan, et jaksa herätä, vaikka päivä on jo pitkällä.”
Rauhallisena hetkenä voi keskustella siitä, mistä vanhemman arki koostuu ja onko jotain, mitä hän kaipaisi elämäänsä. Kannattaa myös kysyä, onko vanhempi itse huomannut, että alkoholin juominen on aiheuttanut hänelle ongelmia tai haittoja. Usein niitä huomaisi, jos ne vain uskaltaisi myöntää.
”Mutta motivaatiota muutokseen ei voi lahjoittaa kenellekään. Ihmisessä itsessään pitäisi syntyä halu tarkastella asiaa ja tehdä sille jotain.”
Jos päihdeongelma ei ole päässyt kovin pitkälle ja sen takana on esimerkiksi eläköitymisestä kumpuava tyhjyys, uusi sisältö elämään saattaa auttaa. Ihmisten pariin hakeutuminen on tärkeää. Joku löytää merkityksen vapaaehtoistyöstä. Jos juomisen ydinsyy tuntuu olevan esimerkiksi ero, leskeytyminen tai masennus, pitää hakea apua sekä päihdeongelmaan että sen taustasyihin.
Vanhemman voi yrittää ohjata puhumaan vertaisen kanssa, joka on toipunut päihderiippuvuudesta. Päihdeneuvontaan voi soittaa nimettömänä. Terveyskeskuksesta on oikeus saada apua päihdesairauteen. Vanhemmalle voi kertoa, että päihdeongelma on sairaus, joka voi tulla kenelle tahansa. Sairaudesta voi puhua ja toipua.
”Olisi hienoa, jos asiasta voisi keskustella niin, että ei tule riitaa. Mutta vaikka tulisi, voi silti pysyä omassa kannassaan. Voi sanoa, että en halua arvostella ja määräillä sinua, mutta minusta tuntuu, että sinun olisi hyvä saada apua – ja sitä on saatavilla.”
LASTENLAPSET mukana kuviossa voivat tehdä asian vielä kivuliaammaksi. Lasta ei halua jättää isovanhemmalle hoitoon, jos hänen edes epäilee ottaneen pari lasillista. Krapulainenkaan ei ole skarppi. Tapaamisissa lapsi voi ihmetellä, miksi mummi tai pappa yhtäkkiä muuttuu oudoksi, lähtee nukkumaan tai suuttuu. Isovanhempi voi peitellä juomistaan, koska pelkää, että ei enää saa tavata lapsenlapsiaan. Mitä pitäisi tehdä, että lapsilla säilyisi suhde isovanhempiinsa?
”Se on läheisyyden ja etäisyyden säätelyä”, Komu sanoo. Vanhemmalle voi kertoa, että ei halua, että lapset näkevät tämän päihtyneenä. Siitä huolimatta hän on edelleen rakas, ja toivottavasti voitaisiin yhä olla tekemisissä. On oikeus edellyttää, että isovanhempi on lasten läsnä ollessa selvin päin. Lapselle ei kannata valehdella, että ongelmaa ei ole, hän kyllä aistii sen. Asiasta olisi hyvä puhua ikätasoon sopivalla tavalla.
Kouluikäiselle voi kertoa yleisellä tasolla, että päihteisiin voi kehittyä riippuvuus ja se on sairaus, joka vaikuttaa ihmisen käytökseen. Jos lapsi käy itse isovanhemman luona kylässä, hänelle voi sanoa, että jos mummi tai pappa silloin juo, lapsen on tärkeä soittaa vanhemmilleen.
”Älä sanoita huolta tarpeettomasti lapselle, mutta rajaa, ettei lapsi altistu juomiselle.”
Myös omaa hyvinvointia on viisasta varjella. Asiasta voi keskustella työterveyspsykologin kanssa, terveyskeskuksessa tai perheneuvolassa, tai hakea tukea päihdeongelmaisten läheisille tarkoitetusta ryhmästä. Joskus on tarpeen ottaa vanhempaan etäisyyttä.
”Voi sanoa, että olen tukenasi ja haluaisin pitää sinut elämässäni, mutta minulla on siihen tietyt ehdot.”
Ehto voi olla esimerkiksi se, että lasten ei pidä nähdä päihtynyttä isovanhempaa. On vaikea olla vastaamatta yölliseen puheluun, kun ei tiedä, onko vastassa humalaista selitystä vai aito hätä.
”Aina ei voi olla saatavilla. On oikeus suojella perhettä ja jaksamista senkin uhalla, että toinen loukkaantuu. On oikeus siihen, että päihdehaitat eivät ui omaan elämään.”
Teksti: Jenne Kleemola
Juttu on julkaistu Kotivinkin numerossa 8/2021. Kotivinkki on osa Meillä Kotona -sivustoa.
Kuvat: Riccardo Chiarini / Unsplash ja Henriikka Seppälä