Ohita valikko
Kesäkukkia kukkapenkissä.

Luonto voi antaa yhteyden

"Kesän viimeisiä lämpöjä hohkaavat rantakalliot kutsuvat silittelyyn."
JAA

Luontolähtöinen toiminta on monikäyttöinen työkalu. Pupun paijaus voi sulattaa kovemmankin jään ja auttaa pääsemään kohti muita ihmisiä.

Siinä he olivat jälleen edessäni. Kaksi tuntia myöhemmin. Sama joukko, mutta niin kovin kovin erilainen.

Pieni työporukka oli tullut meille Skatan tilalle kylään, meininki ja energia oli levoton, hiukan kitkuinen, työajatuksia pullollaan. Menivät omalla joukolla kodalle pariksi tunniksi tulistelemaan. Olivat siinä tulen loimotuksen äärellä kahvitelleet ja evästelleet, puhuneet työasioitakin läpi, olleet yhdessä tuleen tuijotellen.

Myöhemmin kodalta saapui eteeni savulta tuoksuva, raukean seesteinen mutta positiivisen eloisa porukka. Iloiset ajatukset värittivät puheita, ja kiire oli karissut.

Poissa oli silmien kiivas syke ja nykivä kehonkieli.

Taas kerran sain todistaa luontolähtöinen toiminnan ällistyttävän voiman.

Pupun paijaus auttaa kohti hyvinvointia

Luonnolla on kokonaisvaltaisesti hyvinvointia ja terveyttämme edistävä vaikutus. Me Sininauhaliiton Vihreä Veräjä -toiminnassa toteutamme luontolähtöistä toimintaa Green Care -menetelmiä käyttäen. Kehittämistoiminnan lisäksi tuomme sosiaali- ja terveysjärjestöille näkyväksi luontolähtöisen toiminnan mahdollisuudet osaksi heidän työtään.

Vihreän Veräjän kymmenvuotisen taipaleen aikana asiakasryhmät ovat olleet hyvin monenlaisia, ja olemme toistuvasti päässeet näkemään heissä positiivisia muutoksia.

Ei ole vain yksi tai kaksi kertaa, kun olen haltioituneena todistanut henkisesti ja sosiaalisesti sisäänpäin käpertyneen asiakkaan muutoksen. Yhdessä tehty puusavotta loi asiakkaan kasvoille hymyn ja suoraan minuun kohdistetun katseen – yhteys oli syntynyt. Pupun hellä paijaaminen ja hoitaminen rentoutti asiakkaan jännittyneen selän köyryn ja vilkastutti kielen kannan höpöttelemään – yhteys syntyi.

Kuksa, jossa on teksti Vihreä Veräjä. Tautalla loimottaa tuli.
Kuksasta kahvia ja tuleen tuijottaminen on monelle tyyntymisen hetki.

Nämä luontolähtöisen toiminnan avulla muodostuneet uudet yhteydet kuulostavat ehkä pieniltä, mutta vahvistavat asiakkaan joskus kovin haurastakin kuntoutumisprosessia, oli hänen tarinansa millainen tahansa.

Luonnon hyvinvointivaikutuksista on tehty paljon tutkimuksia ja yleisviesti on selvä: Tässä on edullinen, helposti toteutettava toimintamuoto, jonka voi sisällyttää lähes mihin tahansa olemassa olevaan toimintaan ja joka käy lähes kenelle tahansa.

Emme kuitenkaan tuijottele hyvinvointivaikutuksen diagrammeja, kun teemme asiakkaiden kanssa puutarhatöitä.

Emme metsäpolulla käyskennellessä pumppaa verenpainemittarilla asiakkaiden käsivarsia todistaaksemme verenpaineen laskua. Meidän tulee työssämme erityisesti havainnoida ja kuunnella, olla läsnä tilanteissa ja tunnelmissa. Keskustelemme asiakkaiden ja heidän ohjaajiensa kanssa, arvioimme myös yhdessä.

Luontoyhteys kuuluu kaikille

Syksyn myötä metsä on nyt kerääjille pullollaan ruoka-aarteita. Jos sienet eivät innosta, voimaa voi hakea puiden värisinfoniasta, joka on nyt täydellisimmillään aivan pohjoisessa ja pikkuhiljaa myös muualla Suomessa.

Täydellistä! Luontoon siis! Mutta onko luonto kaikkien saavutettavissa?

Vihreän Veräjän ydinajatus on, että oikeus luontoyhteyteen tulee kuulua kaikille. Sen tulisi olla ihmisoikeus.

Kuulostaako itsestään selvältä? Niin, niinhän sitä luulisi. Mielestäni tämän ydinajatuksen oivaltavuus on juuri siinä, että se voi herättää ajatuksen, ettei mahdollisuus luontoyhteyteen ole kaikkien saavutettavissa. Luontokokemuksen esteet voivat nimittäin olla hyvin moninaiset: fyysisiä, sosiaalisia, taloudellisia, asenteellisia, henkisiä ja kulttuurillisia.

Kuinka vieraalta esimerkiksi meidän kotoinen suomalainen luontomme voi tuntua toisesta kulttuurista tulevalle?

Luontomme voi näyttää, kuulostaa ja tuoksua täysin vieraalta kuin se mihin ihminen on omassa tutussa kulttuurissaan tottunut. Tarvitseeko metsissämme pelätä jotain, mitä siellä saa tai ei saa tehdä? Vihreässä Veräjässä teemme myös luontokotoutustyötä, jotta kynnys mennä suomalaiseen luontoon tai sen äärelle olisi kaikille mahdollisimman matala, turvallinen ja miellyttävä.

Vähän riittää

Onko lähipiirissäsi ihminen, joka mahdollisesti haluaisi mennä luontoon, mutta ei siihen itse kykene? Voisitko mennä hänen kanssaan lähimetsään tai vain istuskelemaan pihakeinuun?

Tai pystyisitkö kenties viemään hänen vuoteensa vierelle kipollisen mustikoita, palan metsän tuoksua?

Saadakseen luontokokemuksen ei aina tarvitse mennä suurella tohinalla metsän tiheimpään kohtaan. Jo puiden katselu ikkunasta tai pelkkien luontokuvien näkeminen edistää tutkitusti ihmisen hyvinvointia. Luontoa ei tarvitse suorittaa, sen voi antaa vain toteuttaa itse itseään.

Haluatko tietoa luontolähtöisen toiminnan vaikutuksista?

image.alt
Luontolähtöisen toiminnan kehittäjä
Miia Hesse