”Se tavallinen tarina”, toteaa Sirpa-Leena kertoessaan elämästään. Sirpa-Leenan puolisolla oli päihdeongelma.
Sirpa-Leena ja hänen puolisonsa tapasivat, kun hän muutti nuorena tyttönä Helsinkiin opiskelemaan. Hyvin pian hän ystävystyi Lassen kanssa. He tukivat toisiaan opinnoissaan ja puolentoista vuoden aikana ystävyys syventyi seurustelusuhteeksi.
”Elettiin 70-luvun loppua, ja elämä opiskelija-asuntolassa oli melkoisen kosteaa. Alkoholi väritti viikonloppuja ja toisinaan myös arkea”, Sirpa-Leena muistelee.
Häntä itseään juhliminen ei kiinnostanut, ja usein Sirpa-Leena matkusti viikonloppuisin lapsuudenkotiinsa. Lasse taas viihtyi iltaelämässä, ja juhlittua tuli usein ja rankasti.
Myöhemmin Sirpa-Leena tajusi Lassen alkoholinkäytön olleen suurkulutusta jo tuolloin.
”Muut sanoivat, että minun pitäisi suhtautua juomiseen rennommin. Aloin itsekin uskoa, että olin liian tiukka ja syy oli minussa”, hän toteaa.
”En tiennyt, milloin mieheni tulisi kotiin”
Sirpa-Leena ja Lasse valmistuivat opinnoistaan ja muuttivat yhteiseen kotiin. Heille syntyi tytär ja Sirpa-Leena jäi kotiin hoitamaan lasta. Lasse pelasi seuratasolla koripalloa ja toimi vaativassa työssä valtion virkamiehenä.
”Pelimatkat olivat alkoholinhuuruisia, eikä Lasse aina palannut suoraan kotiin. En tiennyt, missä hän oli tai koska hän palaisi kotiin”, Sirpa-Leena kertoo.
Pelimatkojen venyessä Sirpa-Leenan päässä alkoi kehittyä ajatus erosta. Hän oli elänyt oman lapsuutensa ilman isää, eikä halunnut tyttärelleen samaa kohtaloa.
Vuodet kuluivat ja tilanne paheni. Perheen arki muuttui selviytymiseksi: mies viipyi reissuillaan ja laskuja meni ulosottoon. Sirpa-Leena tajusi, että Lasse tapaili muita naisia.
”Mistä kaikesta tulee elämässäni normaalia?”
”Kun otin asian puheeksi, Lasse väitti, että kärsin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Koko lähipiirini uskoi Lassea ja minut leimattiin psyykkisesti sairaaksi. Hetken uskoin siihen itsekin, mutta sitten havahduin: Jos totun tähänkin, mitä muuta vielä seuraa? Mistä kaikesta tulee elämässäni normaalia? Mitä jos Lasse muuttuu väkivaltaiseksi?”, Sirpa-Leena kertoo pohdinnoistaan.
Ero toi helpotuksen
Pelko fyysisestä väkivallasta sai Sirpa-Leena tekemään lopullisen päätöksen erosta. Ero oli helpotus, vaikka se olikin taloudellisesti kova isku.
”Elämäni oli köyhää. Asuin kodissa, jossa oli vain patja lattialla ja pieni vanha penkki yöpöytänä.”
Eron tuomaa helpotusta varjosti Sirpa-Leenan ja hänen tyttärensä huonontuneet välit. Äidin lähdettyä tytärkin oli aluksi sitä mieltä, että äidillä on mielenterveydellisiä ongelmia. Tytär valitsi jäädä asumaan isänsä luo.
”Minun olisi pitänyt erota alkoholismin, eikä vieraiden naisten takia”
Huolenpito jatkui eron jälkeen
Muutaman kuukauden kuluttua erosta Sirpa-Leena ymmärsi, että hänen olisi pitänyt lähteä liitosta jo aiemmin.
”Minun olisi pitänyt erota alkoholismin, eikä vieraiden naisten takia”, hän toteaa.
Erosta huolimatta Sirpa-Leena kuitenkin jatkoi ex-miehestään huolehtimista.
”Minulle saattoi kesken työpäivän tulla tunne, että on käytävä tarkistamassa Lassen kunto. Vuosien kuluessa entinen mieheni alkoi kuitenkin käyttäytyä aggressiivisesti, ja lopetin hänestä huolehtimisen oman turvallisuuteni takia. Jälkikäteen olen miettinyt, että jos olisi lakannut hössöttämästä Lassen ympärillä, olisiko hän hakenut apua tai pudonnut pohjalle aiemmin”, Sirpa-Leena pohtii.
Onnen murusia
Sirpa-Leena toivoo, että hänen kertomuksensa tarjoaisi tukea samassa tilanteessa oleville.
”Toivon, että tarinani antaa jollekulle toiselle päihderiippuvaisen puolisolle rohkeutta päästää irti suhteesta.”
Surullisuudestaan huolimatta Sirpa-Leenan tarina sisältää myös onnen murusia. Sirpa-Leenan ja hänen tyttärensä suhde on lähentynyt.
”Tyttäreni on mahtava tyyppi. Minulla on myös kaksi lastenlasta, jotka hekin ovat huipputyyppejä”.
”Toivon, että tarinani antaa jollekulle toiselle päihderiippuvaisen puolisolle rohkeutta päästää irti suhteesta.”
Apua ystävistä ja vertaistuesta
Apua erosta toipumiseen Sirpa-Leena haki itselleen AA:n päivystävästä puhelimesta ja tukea löytyi myös muutamista ystävistä. Vertaistuki ja kokemusten jakaminen ovat olleet Sirpa-Leenalle tärkeitä.
Sirpa-Leena on kiitollinen, että selvisi itse sairastumatta, vaikka takana on lähes kaksi vuosikymmentä päihderiippuvaisen rinnalla.
”Nykyisin osaan olla kiitollinen vaikeista kokemuksistani. Pystyn hyödyntämään niitä myös työssäni”, hän kertoo.
Elämän vastoinkäymisistä huolimatta Sirpa-Leena on positiivinen ihminen, joka osaa nauttia käsillä olevasta hetkestä eikä murehdi tulevaa. Mauno Koiviston sanoja lainaten hän toteaa:
“Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Sirpa-Leenan ja Lassen nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojaamiseksi.
Tutustu Sininauhaliiton tekemään työhön päihteitä käyttävien ihmisten läheisten tukemiseksi >>
Teksti: Tiina Haajanen
Kuvat: Daria Rudyk, Ron Mc Clenny / Unsplash
Tukea päihteiden värittämään eroon
Sininauhaliiton päihdesensitiivinen eroryhmä tarjoaa tukea silloin, kun eron tai eropohdinnan syynä on päihteiden ongelmakäyttö.
Päihdesensitiivisessä eroryhmässä osallistujat saavat voimaa tilanteen aiheuttamasta syyllisyydestä vapautumiseen. Ryhmä tarjoaa tärkeää vertaistukea ja rohkaisee oman elämän jatkamiseen siitäkin huolimatta, että puoliso valitsisi kuolemisen päihteisiin.
Tutustu Sininauhaliiton erotyöhön.