Korona-ajasta huolimatta olemme onnistuneet pitämään päiväkeskuksemme toiminnassa. Meilläkin on ollut koronatapauksia ja niiden myötä altistuneita ihmisiä, mutta olemme onnistuneet välttämään pahimman: päiväkeskuksen sulkemisen karanteenien takia.
”Maskien käyttöasteemme on niin huikea, että keskivertokaupassakävijän ja julkisillaliikkujan olisi hyvä ottaa meistä mallia.”
Yksi onnistumisemme salaisuus on maskien käyttö. Maskien käyttöasteemme on niin huikea, että keskivertokaupassakävijän ja julkisillaliikkujan olisi hyvä ottaa meistä mallia.
Koronan vuoksi työnkuvamme päiväkeskuksessa on kuitenkin muuttunut. Joudumme rajoittamaan asiakasmääräämme, maskin käyttö on meille pakollista ja asiointiaika on rajallinen. Yhteisömme korona on tuhonnut, ja päiväkeskus on muuttunut ajanviettopaikasta huoltopisteeksi.
Huolto – perustarpeista huolehtiminen – on todella tärkeää ja onneksi asiakkaamme pääsevät suihkuun, saavat ruokaa ja apua asioihinsa. Niin asiakkaat kuin me työntekijät kaipaamme sosiaalista kanssakäymistä. Haluaisimme tarjota kävijöillemme lämpimän paikan, jossa viettää aikaa. Joudumme kuitenkin häätämään heidät asioiden hoitamisen jälkeen ulos, jotta seuraavat pääsevät sisään.
”Olemme työntekijöinä joutuneet epäkiitollisempaan asemaan kuin koskaan ennen.”
Keskinäinen vuorovaikutuksemme on pudonnut pakkasen puolelle samaa tahtia kuin sää ulkona. Olemme työntekijöinä joutuneet epäkiitollisempaan asemaan kuin koskaan ennen, ja kutsumme itseämme leikkisästi ”maskipoliiseiksi.”
Nyt ei ole aika luopua maskista
Uutisissa kerrottiin vastikään, että jopa ”tolkun ihmiset” ovat lipsumassa rajoituksista, koska elämä niiden kanssa alkaa olla liian väsyttävää. ”Tolkun ihminen” tarkoittaa ilmeisesti normaalia, kuuliaista ja järkevää henkilöä.
Päiväkeskuksessamme asioivat asunnottomat ihmiset ovat jopa kuuliaisempia kuin muut kansalaiset.
Metrossa kauppakassin kanssa lämpöiseen kerrostalokaksioon matkustava rouva voi liikkua ilman maskia, käydä kaupassa ja ehkä myös ravintolalounaalla. Tällainen tolkuttomuus ei meidän päiväkeskuksessamme tule kuuloonkaan.
Oletetut tolkun ihmiset, eli keskivertokansalaiset, voisivat nyt käyttää sitä kuuluisaa suomalaista sisuaan: nyt ei ole aika väsyä rajoituksiin ja heittää maskia lopullisesti pois kasvoilta.
”Päiväkeskuksessamme asioivat asunnottomat ihmiset ovat jopa kuuliaisempia kuin muut kansalaiset.”
Meidän asiakaskuntamme lähtee päiväkeskuksesta ulos pakkaseen. He matkustavat metrolla ei-mihinkään, vain tullakseen ajetuiksi ulos asemilta. Heillä, jos kenellä, alkaa olla kisaväsymys painaa päälle taistelussa koronaa vastaan.
Maskinkäytöstä ja säännöistä ei luisteta
Päiväkeskus Illusiassa käy syömässä jopa 60–80 asunnotonta päivittäin. Me pysäytämme heidät ovella, annamme maskin niille, joilla ei sitä jo ole, desinfioimme kädet ja kertaamme säännöt. Joka ikinen päivä, jopa 80 kertaa.
Jos, ja kun, joku yrittää lipsua asiointiajastaan tai maskin käytöstä, muistutamme asiasta uudestaan ja uudestaan. Joidenkin asiakkaiden kanssa käymme säännöt läpi kädestä pitäen. Jos sääntöjä rikkoo toistuvasti, asiakkaan pitää poistua tiloista.
Olen sen verran kouliintunut koronapoliisin toimessani, että minut voi jo palkata mihin tahansa julkiseen tilaan huolehtimaan turvaväleistä ja maskinkäytöstä sekä käsihygieniasta. Tai jopa henkilökohtaiseksi maskiavustajaksi kelle tahansa tolkun ihmiselle.
