Enemmän kuin itse koronaa, moni tuttavani pelkää joutumista karanteeniin. Itsekin olen miettinyt, kuinka seinät kaatuisivat päälle, jos joutuisi olemaan kymmenen päivää yksin kotona.
”Karanteenissa ei pääse edes kauppaan”, ajattelin – se kertoo, että minulla on asiat todella hyvin. Kotonani on laitteet, joilla saa yhteyden muihin ihmisiin. Viihdykettäkään kotoa ei puutu: katsoa voi niin Netflixiä, HBO Nordicia kuin Yle Areenakin.
”Kyselin heidän kuulumisiaan, jolloin syy heidän hyvinvointiinsa selvisi. Toisella heistä oli ollut korona.”
Asunnottomina jo vuosia ollut asiakaspariskunta tuli päiväkeskukseemme pitkän tauon jälkeen. Havaitsin heti, että he näyttävät hyvinvoivemmilta kuin koskaan aiemmin. Levänneiltä ja hyväntuulisilta.
Kyselin heidän kuulumisiaan, jolloin syy heidän hyvinvointiinsa selvisi. Toisella heistä oli ollut korona.
He olivat siis joutuneet pitkään karanteeniin. Tai siis heidän näkökulmastaan he olivat päässeet karanteeniin.
”Mieti, me päästiin hostelliin, siellä oli tosi leveä sänky”, pariskunnan toinen osapuoli iloitsi.
”Kuvittele, siellä oli televisio!”, jatkoi toinen.
”Tajusin, että pääsy karanteeniin oli heille ihan lottovoitto.”
No minä aloin kuvitella. Tiesin heidän nukkuneen viimeisen vuoden sisään useita öitä yleisissä vessoissa, viime ajat hätämajoituksessa. Tajusin, että pääsy karanteeniin oli heille ihan lottovoitto.
Pariskunnalle merkittävää ei ollut se, että toisella heistä oli ollut todella korkea kuume ja pahat oireet koronan vuoksi. Sen sijaan tärkeimmiksi asioiksi nousivat kylpyamme ja ruoka. Heille oli tuotu runsaasti ruokaa joka päivä.
Pariskunta kertoi, kuinka ihmeellistä oli, että TV:ssä oli niin paljon kanavia. He eivät olleet osanneet päättää mitä katsoa, ja kuluttivat paljon aikaa pelkkään kanavasurffaukseen.
”Pariskunnan silmät loistivat, kun he kertoivat yksityiskohtia karanteenistaan.”
Parille rauhassa kylpeminen oli aluksi tuntunut oudolta. He olivat tottuneet siihen, että suihkussa sai olla maksimissaan vartin ja aina oli joku hoputtamassa peseytymistä.
Pariskunnan silmät loistivat, kun he kertoivat yksityiskohtia karanteenistaan. En kysynyt heiltä, että tuliko siellä aika pitkäksi. Tai, että tuntuiko siltä, että seinät kaatuisivat päälle.
Minulle jäi hieman paha mieli, kun mietin, mitä he saivat karanteenissa kokea, ja mistä he joutuivat sen jälkeen luopumaan.
Kuva: Unsplash
