Vaikka päihderiippuvuus sairastuttaa usein koko perheen, ei ole olemassa niin sanotun päihdeperheen elämää tai päihde-eron kaavaa, miten kaikki meni ja miten se päättyi.
Eroon päätyminen on pitkä ja hidas prosessi, jota sävyttävät erityisen ristiriitaiset tunteet, syyllisyys ja huoli.
Eroryhmissä tapaan eniten niitä ihmisiä, jotka ovat olleet päihdeongelmaisen puolisonsa rinnalla pitkään. On toivottu muutosta, selitelty ja silitelty, hoivattu, ymmärretty, raivottu, petytty. Lasten tai vuoksi puolison vuoksi on pysytty yhdessä. Ettei puolison elämä lähtisi eron jälkeen täysin alamäkeen. Vuosien, jopa vuosikymmenien kuluessa tunteet puolisoa kohtaan ovat kuihtuneet.
”En jaksa enää olla vihainen, olen pettynyt ja tunnen lähinnä sääliä häntä kohtaan. Kun pysähdyn nyt, tunnen kyllä suurta surua menetyksestä, siitä mitä meillä joskus oli ja mitä meistä ei koskaan tullut.”
Tapaan myös ihmisiä, joiden elämäntapamuutos ja toipuminen tulivat liian myöhään, puoliso ei enää jaksanut. Menetys ja pettymys tuntuvat massiiviselta.
Miten selviän tästä masennuksesta ja mistä löytyy mielekkyys? Kuulen niitäkin, jotka kertovat, että raitis puoliso ei enää tuntunutkaan samalta. Se mitä toivoin, ei tuonutkaan onnea, mitä kummaa meille tapahtui? Tarvitsinko minä jostakin syystä tämän jännityksen, draaman elämääni, enkö itse osaa elää turvallista ja tasaista elämää?
Näihin tilanteisiin liittyy usein ylisukupolvinen toistuvuus. Miksi rakennan aikuisissa parisuhteissani lapsuudenkotiani muistuttavan näyttämön?
Eroryhmissä tapaan myös melko nuoria ihmisiä, joiden puoliso on käyttänyt huumausaineita. Kyseessä ei ole ollut niin sanotusti hallittu viihdekäyttö. Huumeet ja sekakäyttö on hallinnut koko elämää, hyvää arkea ei ole missään vaiheessa päässyt syntymään.
Ryhmään tulleet ovat onnistuneet riistäytymään irti tuhoisasta suhteesta. Välit entiseen puolisoon on pitänyt laittaa kokonaan poikki, on pitänyt pelastaa itse itsensä. He ovat tulleet ryhmään ymmärtääkseen mitä tapahtui ja välttääkseen itselleen vahingolliset parisuhteet tulevaisuudessa.
Tarinoissa, joita saimme verkkokyselyn kautta, on paljon tummia värejä ja vaikeita, välttämättömäksi kuvattuja eroja.
”On valittava elämä ja pelastettava itsensä.”
Joskus päihteitä käyttävä puoliso on tehnyt eropäätöksen, koska ei vuosien kamppailusta ja monista yrityksistään huolimatta pysty päihteettömään elämään. Suhteen alut ovat keskenään hyvin erilaisia, löytyy jalat alta vieviä rakastumisia, rauhallista yhteen kasvamista, auttamishalusta lähtevää ihastumista. Monissa kirjoitetuissa kertomuksissa kuuluu väkivaltaa, mielenterveyden järkkymistä, hätää, auttamisyrityksiä, hoitoon ohjauksia, yhteistä kosteaa elämää ja puolison alkoholisoitumista siinä rinnalla.
Selviytymisreittejä on onneksi myös monia. Osa on löytänyt oman tiensä toipumisen polulle AA:n tai AL-anonin kautta, joku voimaantui verkkovertaisuuden avulla, jollakulla muutostarve ja voima eron tekemiseen lähti oman terveyden romahtamisesta.
Näiden kokemusten äärellä vahvistuu käsitys siitä, että läheiset tarvitsevat lisää tukea ja apua parisuhdeasioihin silloin kun päihteet ovat haitallaisella tavalla osa elämää. Al-anon palvelee monia läheisiä, jotka elävät päihteitä käyttävän rinnalla. Sininauhaliitolla on Perheklubi, johon ovat tervetulleita sekä päihteitä käyttävä että hänen lähipiirinsä. Päihde-erityiseen eroryhmään voi tulla turvallisin mielin pohtimaan eroa ja käsittelemään parisuhteeseen liittyviä ristiriitaisia tunteita, surua, vihaa, välittämistä, huolta ja syyllisyyttä.
Mitä muuta on ja mitä muuta tarvittaisiin?
Tule kuuntelemaan ja keskustelemaan aiheesta Päihdepäivien seminaariin numero 17 torstaina 17.5.
Irene Komu, kehittäjä, erotyö, Sininauhaliitto
Teksti on julkaistu alun perin Ehkäisevän päihdetyön verkoston sivuilla.