– Köyhyys heikentää vanhemman kykyä olla lapselleen sellainen vanhempi kuin hän haluaisi olla, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori Tiina Ristikari. Taloudelliset vaikeudet heijastuvat monen lapsen elämään vielä aikuisenakin.
Suomessa 120 000 lasta elää suhteellisessa köyhyydessä, eli heidän perheessään tulot jäävät alle 60 prosentin väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta. Se tarkoittaa joka kymmenettä lasta.
Pitkittyneellä köyhyydellä on vakavat seuraukset, sillä se tuntuu lasten hyvinvoinnissa muutenkin kuin aineellisena niukkuutena. Jos vanhemmalla on jatkuva stressi toimeentulosta, voimavarat eivät riitä lasten emotionaalisiin tarpeisiin vastaamiseen ja myönteiseen vuorovaikutukseen. Ei, vaikka tahtoa siihen olisikin.
– Köyhyyden aiheuttamassa stressitilassa aikaperspektiivi lyhenee ja vanhempien energia kuluu nykyhetkestä selviämiseen. Positiivisten rutiinien ylläpito kärsii, sanoo tutkimuspäällikkö Tiina Ristikari Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Positiivisilla rutiineilla Ristikari tarkoittaa arkisia, hyvinvointia vahvistavia asioita, kuten iltasadun lukemista, hampaiden harjaamista sekä huolehtimista siitä, että lapset menevät ajoissa nukkumaan ja syövät säännöllisesti.
– Toisissa perheissä luetaan satuja ja lapset pääsevät hyödyllisiin harrastuksiin. Köyhissä perheissä lapset jäävät usein vaille samanlaisia osallisuuden kokemuksia.
Jos vanhemmilla on lisäksi elämänhallinnan haasteita, kuten päihde- tai mielenterveysongelmia, lasten asema on entistä heikompi. Myös yksinhuoltajuus lisää perheen haavoittuvuutta.
Vaikeuksia yli sukupolvien
THL on tehnyt seurantatutkimusta vuonna 1987 syntyneistä, jotka elivät lapsuuttaan 1990-luvun lamavuosina. Suurin osa heistä vaikutti voivan hyvin ja oli selviytynyt suuremmitta ongelmitta koulutuksesta työelämään. Kuitenkin 30 prosentilla ikäluokasta oli jonkinlaisia mielenterveyden häiriöitä 25 ikävuoteen mennessä.
Mikä laman vaikutus tähän on – siihen tutkijoilla ei ole selvää vastausta. Se tiedetään, että kymmenen vuotta myöhemmin eli osin jo nousukaudella vuonna 1997 syntyneillä tulokset ovat samansuuntaisia.
Tutkimukset osoittavat, että mitä heikompi perheen taloustilanne on, sitä yleisemmin lapsellakin on vaikeuksia elämässään. Tämä näkyy esimerkiksi huostaanotoissa ja rikosmerkinnöissä.
– On lama tai nousukausi, köyhyys ei ole hyväksi lapsiperheille, Ristikari summaa.
Hän huomauttaa, että lama vaikutti 1990-luvulla lapsiin myös kuntatalouden leikkausten kautta: päiväkodin ja koulujen ryhmäkoot kasvoivat ja perheiden sosiaalipalveluja karsittiin. Kaikkia laman jälkiä ei ole saatu korjattua.
– Asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että lapsiperheen arkea tukevan kotipalvelun leikkaaminen oli iso virhe.
Tukea arjen sujuvuuteen
Köyhyys tuo lapsen elämään sellaista huolta, jota hänen iässään ei kuuluisi vielä kantaa. Moni saattaa vältellä esimerkiksi kaverisynttäreitä tai retkiä, jotta eivät aiheuttaisi vanhemmilleen ylimääräistä rahanmenoa.
– Toisaalta vanhemmat haluavat usein tehdä kaikkensa, että lapsi voisi esimerkiksi harrastaa jotain. Vaikka olisi kuinka tiukkaa, jostain revitään se raha, Ristikari sanoo.
Hänen mukaansa tärkeimpiä lasta suojaavia tekijöitä on hyvä vuorovaikutus lasten ja vanhempien välillä. Lasta kannattelee se, että vanhemmat pitävät yllä keskusteluyhteyttä ja ovat kiinnostuneita hänen asioistaan.
Myös verkostot ovat tärkeitä – ovat ne sitten mummoja, kummeja tai ystäviä. Lisäksi Ristikarin mukaan tarvittaisiin joustavia ja matalan kynnyksen palveluja. Silloin esimerkiksi yksinhuoltajaäidin on mahdollista ottaa vastaan keikkatyö, koska lapselle järjestyy nopeasti hoitopaikka.
– Tällä hetkellä kompastuskivenä on vaikeus saada tukea perheen muuttuviin tilanteisiin. Palvelujen pitäisi entistä paremmin tukea arjessa pärjäämistä.