Sininauhaliiton lausunto hallituksen esitysluonnoksesta eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta ja maakuntien perustamista koskevaksi lainsäädännöksi
Sininauhaliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa luonnokseen hallituksen sote-uudistusta koskevaa esitystä. Sininauhaliitto pitää nyt annettua esitystä kaikkinensa selkeämpänä kokonaisuutensa kuin edellistä maakunta- ja sote-uudistusta koskenutta kokonaisuutta.
Sininauhaliitto kiinnittää kuitenkin huomiota seuraaviin seikkoihin nyt annetussa esityksessä.
Järjestöjen ja järjestölähtöisen auttamistyön huomiotta jättäminen hallituksen esityksessä vaarantaa sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita
Paikallisia sosiaali- ja terveysyhdistyksiä on Suomessa noin 10 000. Ne toimivat kumppaneina kaikissa Suomen maakunnissa ja edistävät monin tavoin hyvinvointia ja terveyttä. Järjestöjen toiminnan ja tuen piiriin ovat tervetulleita kaikki, myös ne kaikkein vaikeimmassa elämäntilanteessa olevat ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät ole julkisten sosiaalipalvelujen piirissä. Tämä on järjestötoiminnan arvokas erityispiirre.
Järjestöillä on myös tärkeä tehtävä edustaa sellaisia, heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä, joiden ääni muutoin jää yhteiskunnallisessa osallistumisessa kuulumattomiin.
Kansalaistoiminnan ja palvelutuotannon lisäksi järjestöjen ainutlaatuinen toimintamuoto on järjestölähtöinen auttamistyö. Järjestölähtöinen auttamistyö voi tarkoittaa esimerkiksi erilaisia päihderiippuvaisten ihmisten päiväkeskuksia, etsivää työtä ja esimerkiksi anonyymejä palveluita, joihin voi hakeutua ilman lähetettä ja diagnoosia. Olennaista on, että järjestölähtöinen auttamistyö on tyypillisesti erityisasiantuntemusta vaativaa työtä, joka ei ole käytännössä mahdollista julkisen vallan toteutettavaksi ja joka ei ole markkinaehtoisille toimijoille kiinnostavaa.
Järjestölähtöistä auttamistyötä ei voi toteuttaa ainoastaan vapaaehtoisvoimin, vaan toiminnot edellyttävät ammatillista osaamista. Toisaalta nämä toiminnot vaativat erityisryhmien tuntemusta, niissä on usein mukana vapaaehtoispanosta eikä niitä voi kilpailuttaa markkinoilla. Järjestölähtöinen auttamistyö sijoittuu sosiaali- ja terveyspalveluiden ja ehkäisevän toiminnan välimaastoon ja on usein kaikkein kustannustehokkain tapa lisätä ihmisten hyvinvointia, mielenterveyttä ja toimintakykyä.
Kunnilla on tähän saakka ollut selkeä kannustin tukea järjestöjen hyte-työtä, koska sote- ja päihdejärjestöjen tekemä auttamistyö on vähentänyt kunnan vastuulla olleiden sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta ja kuluja sekä suhteellisen lyhyellä aikajaksolla että pidemmällä aikaperspektiivillä.
Tuija Brax on selvittänyt sosiaali- ja terveysalan järjestöjen roolia edellisellä hallituskaudella silloin ehdotetussa sote- ja maakuntamallissa (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 26/2018: Selvityshenkilön raportti: Järjestöjen rooli maakunta- ja sote-uudistuksessa).
Braxin selvitystä varten tehdyissä haastatteluissa osa kuntapäättäjistä on pitänyt todennäköisenä, että kunnat tulevat vähentämään merkittävästi sote-järjestöille antamiaan avustuksia, koska sote-palvelut eivät enää kuulu kunnan toimialaan. Näin argumentoivat kuntapäättäjät tulkitsivat sote-uudistusta siten, että kunnan yhteistyö yleishyödyllisten järjestöjen kanssa hyte-työssä painottuu jatkossa niihin järjestöihin, joilla on suora yhteistyöpinta kunnan vastuulle jääviin toimialoihin, ennen kaikkea varhaiskasvatukseen, koulutukseen, liikuntaan ja kulttuuriin sekä kaavoitukseen. Nämä kuntapäättäjät pitivät vieraana uuden kunnan hyvinvointityön ja kunnan elinvoimaisena pitämisen näkökulmasta, että jatkossa tuettaisiin sote-järjestöjä yleensä tai ainakaan sote-järjestöjen sekundaaripreventiotyötä tai muuta sellaista matalan kynnyksen vapaaehtoistyötä, jolla on ensisijainen rajapinta varsinaisiin sote-palveluihin.
Hallituksen esityksessä todetaan (kappale 4.2.4.9 Vaikutukset järjestöihin) seuraavaa:
”Motivaatio ja mahdollisuudet tukea kuntien toiminta-avustuksilla paikallisia yhdistyksiä ja järjestöjä saattaisi uudistuksen voimaantultua heiketä, kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu olisi siirtynyt sote-maakunnille. Toisaalta uusi järjestelmä loisi mahdollisuuden tehostaa kuntien ja järjestöjen yhteistyötä ja yhteistyörakenteita yhdenmukaisella tavalla koko sote-maakunnan alueella.”
Braxin selvityksen perusteella on selvää, että kuntien mahdollisuudet ja motivaatio tukea kuntien toiminta-avustuksilla paikallisia yhdistyksiä ja järjestöjä heikkenee merkittävästi. Tämä voi johtaa pahimmillaan siihen, ettei järjestölähtöinen auttamistyö saa rahoitusta sen enempää kunnilta kuin maakunniltakaan. Tämä tilanne tuskin palvelee yhteiskunnallisia päämääriä; sitä että hyvinvointi- ja terveyserot väestöryhmien välillä pienenevät.
On kestämätöntä, että järjestöihin ja järjestölähtöisen auttamistyön merkitykseen suomalaiselle yhteiskunnalle suhtaudutaan näin välinpitämättömästi sote-uudistuksen laajuisessa hallituksen esityksessä. Vaikka Braxin raportti on tehty sote-uudistuksen edellisessä vaiheessa, ei selvityksen arvo tai sen löydökset ja huomiot ole menettäneet merkitystään nyt ehdotetussa sote-uudistuksessa.
Braxin selvityksen väliraportissa (Väliraportti Ministeri Saarikon toimeksiannosta tehtävästä yleishyödyllisiä yhteisöjä sote-järjestelmässä koskevasta selvityksestä, selvityshenkilö, pääsihteeri Tuija Brax 25.4.2018) on todettu, että uhka järjestöavustusten pienemisestä on arvioitavissa todelliseksi jopa siinä määrin, että se voi pahimmillaan estää uudistuksen keskeisiä tavoitteita.
Väliraportissa katsottiin välttämättömäksi, että tuolloin viimeistään eduskuntakäsittelyn yhteydessä olisi kirkastettu yksiselitteiseksi, että maakunnan yleiskatteinen rahoitus ja maakunnan toimivalta ja velvoitteet hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tarkoittaisivat sitä, että maakunta voi avustaa hyte-työtä tekeviä kansalaisjärjestöjä niiden yleishyödyllisessä toiminnassa.
Nyt lausuttavana olevassa sote-maakuntamallissa on sote-maakunnan rahoitus muuttunut merkittävällä tavalla sitten väliraportin kirjoittamisen. Nyt ehdotetulla mallilla sote-maakunnalla ei ole sitäkään mahdollisuutta tukea alueensa järjestöjä kuin edellisessä mallissa olisi ollut.
Sininauhaliitto katsoo, että nyt ehdotetun mallin mukainen ratkaisu, joissa järjestöjä ja erityisesti järjestölähtöistä auttamistyötä ei ole huomioitu ollenkaan, vaarantaa merkittävästi sote-uudistuksen tavoitteita.
Sininauhaliitto katsoo, että Braxin selvitys on huomioitava annettavassa hallituksen esityksessä, etteivät uudistuksen tavoitteet vaarannu.
Sote-maakuntien mahdollisuus ja oikeus antaa järjestöavustuksia yleisesti ja erityisesti hyvinvointia ja terveyttä edistäviin järjestölähtöisiin toimintoihin on edellä esitetyistä syistä todettava selkeyden vuoksi nimenomaisesti lakitekstissä ja perusteluissa. Uudistuksen rahoituksessa on varmistettava, että vaikeissa elämäntilanteissa elävien ihmisten kanssa tehtävä, esimerkiksi etsivä ja osallisuutta lisäävä, työ voi jatkua ja järjestöillä on jatkossakin mahdollisuudet tuottaa näitä toimintoja ja sote-maakunnalla on mahdollisuus ja oikeus tukea tällaisia paikallisia järjestöjä.
Vaikutukset eri henkilöryhmiin
Hallituksen esityksessä on arvioitu vaikutuksia erilaisiin henkilöryhmiin. Sininauhaliitto kiinnittää huomiota siihen, että ensinäkin mielenterveys- ja päihdekuntoutujat on yhdistetty saman otsikon alle, vaikka nämä ryhmät ovat hyvin heterogeenisiä. On totta, että monilla päihdeasiakkailla on myös mielenterveyden ongelmia, mutta läheskään kaikilla mielenterveysasiakkailla ei ole ongelmia päihteiden suhteen.
Pelkästään päihdeasiakkaatkaan eivät ole homogeeninen ihmisryhmä.
Monen kohdalla päihdeongelma kytkeytyy muuhun huono-osaisuuteen: työttömyyteen, asunnottomuuteen, köyhyyteen, huonoon somaattiseen terveyteen sekä yksinäisyyteen. On erittäin vahingollista, jos päihdepalvelut nähdään vain erillisenä tai vain mielenterveyspalveluihin kytkeytyvänä palvelukokonaisuutena ja kohdennetaan vain keskiluokkaisille päihdeasiakkaille.
Esityksessä tulee selkeästi huomioida sellaiset päihdeongelmat, jotka kytkeytyvät muihin arjen ja elämän ongelmiin. Tällaiset asiakkaat kuormittavat usein koko sote-palvelujärjestelmää erityissairaanhoitoa myöten, jos heidän kokonaisvaltaiseen tukeensa ei kiinnitetä riittävää ja riittävän varhaista huomiota.
Hallituksen esityksen kyseisiä henkilöryhmiä koskeva kappale käsittelee pääasiassa vain mielenterveysasiakkaiden palveluita.
Sininauhaliitto katsoo, että sote-uudistuksen vaikutukset päihdeasiakkaisiin tulee arvioida paremmin.
Monet päihdeasiakkaat saavat palveluita pääasiassa kansalaisjärjestöiltä ja kansalaisjärjestöjen työn ollessa uhattuna tämänhetkisen hallituksen esityksen luonnoksen perusteella, on vaikutukset merkittäviä erityisesti moniongelmaisille päihdeasiakkaille.
Rikosseuraamus- ja rahapeliasiakkaat on huomioitava hallituksen esityksessä
Lisäksi Sininauhaliitto kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksessä ei ole huomioitu lainkaan rikosseuraamusasiakkaita eikä rahapeliasiakkaita.
Rikosseuraamusasiakkaat ovat yhteiskunnan kannalta yksi kalleimmista henkilöryhmistä.
Monilla rikosseuraamusasiakkaalla on merkittäviä päihde- ja mielenterveysongelmia sekä asunnottomuutta, ja heidän tarvitsemansa tuki on rikostaustan takia erityistä. Rikosseuraamuspalvelut ovat yhteiskunnan näkökulmasta erittäin kalliita, saman kohderyhmän auttaminen muilla keinoilla on aina kannattavampaa kuin vapausrangaistus.
Rahapeliasiakkaat ovat tähän saakka jääneet vaille minkäänlaisia riittäviä palveluita muutamaa kuntapoikkeusta lukuun ottamatta. Rahapeliongelman ehkäisy ja hoito tulee kuulua maakunnan tehtäviin ja tämä on huomioitava sote-uudistusta koskevassa esityksessä.
Erityisen vaikeassa tilanteessa olevien henkilöiden pitkäaikaisten palveluiden vaarantuminen
Hallituksen esityksessä jää lisäksi huomiotta se seikka, että järjestöt ovat useilla paikkakunnilla ainoita matalan kynnyksen pitkäaikaispalveluiden tuottajia tietyille, erityisen vaikeassa tilanteessa oleville henkilöille kuten esimerkiksi huumeidenkäyttäjille ja asunnottomille.
Tällaisilla pienillä järjestöillä ei ole mahdollisuutta tarjota palvelua maakunnanlaajuisesti ja toimia palveluntuottajana. Näiden järjestöjen kunnalta saamien avustusten lakatessa ja siten myös itse järjestöjen toiminnan loppuessa, lakkaavat myös näiden erityisen vaikeassa tilanteessa olevien henkilöiden saamat matalan kynnyksen pitkäaikaiset palvelut, esimerkiksi päiväkeskuspalvelut ja päivätoiminta sekä asumisen tukipalvelut.
Julkisen vallan ei ole mahdollista eikä edes kannattavaa tuottaa tällaisia palveluita, ja eivätkä ne ole markkinaehtoisille toimijoille kiinnostavia. Järjestöillä on mahdollisuus tuottaa tällaisia palveluita paljon kustannustehokkaammin esimerkiksi ammatillista ja vapaaehtoistyötä yhdistämällä.
Järjestöt tarjoavat asunnottomille ja päihde- ja mielenterveysongelmaisille mahdollisuuden käyttää sähköisiä palveluita
Yksi keskeinen mekanismi hillitä sote-palvelujenkustannusten kasvua on ollut koko ajan digitalisaatio ja henkilöstöresurssien tarpeen väheneminen sähköisten palveluiden avulla.
Sähköisten palveluiden käyttäminen kuitenkin edellyttää, että sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaalla on riittävät valmiudet ja osaaminen käyttää näitä palveluita.
Vaikka digiosallisuuden kehittämiseen on käynnistetty monia hankkeita ja tukea digitalisaatioon ja sähköisten palveluiden käyttämiseen tarjotaan monille asiakasryhmille, ovat asunnottomat ja päihde- ja mielenterveysongelmaiset jääneet kehittämisessä ja siihen liittyvässä politiikassa täysin marginaaliin. Tästä kohderyhmästä valtaosa ei pysty tällä hetkellä käyttämään sähköisiä palveluita ilman tukea joko puuttuvien laitteiden, puuttuvien tietoliikenneyhteyksien tai puuttuvan digiosaamisen vuoksi.
Järjestöt tarjoavat tälle ryhmälle mahdollisuuden käyttää sähköisiä palveluita tarjoamalla asiakkailleen esimerkiksi tietokoneen käyttömahdollisuuksia sekä apua ja neuvoa sähköisten palveluiden käyttämisessä. Toistaiseksi ainoa tämän kohderyhmän digiosallisuuteen keskittynyt hanke on Sininauhaliiton Digiosallisuutta asunnottomille -hanke, joka kehittää asunnottomuustaustaisten päihde- ja mielenterveysongelmaisten ihmisten digiosallisuutta.
Sähköiset palvelut ja digitalisaatio ovat kiistatta toimivia ja kannatettavia keinoja kustannusten kasvun hillintään mutta siirtyminen koko ajan kasvavassa määrin sähköisiin palveluihin ei saa vaarantaa minkään ryhmän palveluiden piiriin pääsyä. Hallituksen esityksessä on huomioitava, että aina tulee olemaan sellaisia ryhmiä, joille sähköisten palveluiden käyttäminen ei ole mahdollista ja että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjällä on velvollisuus palvella myös näitä ryhmiä yhdenvertaisesti.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen riskiryhmiin kuuluvien ihmisten parissa
Maakunnilla pitää olla mahdollisuuksia tehdä merkittävää hyvinvointia edistävää työtä myös riskiryhmien kanssa.
Hyvinvointia ja terveyttä edistävälle työlle pitää maakunnissa olla resursseja.
On riski, jos maakunnan resurssit menevät lähinnä korjaavaan työhön. Sininauhaliitto pitää välttämättömänä, että hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävää työtä tehdään myös ongelmia kohdanneiden ja erilaisten riskiryhmiin kuuluvien ihmisten parissa, joilla on suuri riski jäädä osattomiksi yhteiskunnasta. Ehkäisevä työ riskiryhmien kanssa on myös taloudellisesti kaikkein kannattavinta sosiaali- ja terveydenhuollon työtä.
Lopuksi
Pidämme tärkeänä, että sote-maakuntien ja järjestöjen yhteistyön turvaamiseksi maakunnille kirjataan sote-järjestämislakiin sama yhteistyövelvoite kuin kunnillekin sekä varmistetaan sote-maakuntien mahdollisuus taloudellisesti avustaa alueensa järjestöjen toimintaa.
Järjestölähtöinen auttamistyö on myös tarpeen ottaa valtakunnallisiin sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteisiin.
Maakuntien tulee omissa lakisääteisissä strategioissaan ja palvelulupauksissaan ottaa huomioon järjestöjen yleishyödyllisen vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen tarjoamat mahdollisuudet. Maakuntarahoituksen malleja rakennettaessa on myös huolehdittava, ettei maakunnan rahoitus muodostu esteeksi järjestöjen veikkaustuotoista saamalle rahoitukselle tai päinvastoin. Sote-uudistuksessa pitää tunnistaa tämä kysymys ja laatia rahoituksen turvaamiseksi valtakunnallinen ohjeistus.
Jos uudistuksen vaikutuksia järjestöjen toimintaan ei huomioida, aiheutetaan korvaamatonta vahinkoa suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle ja sen mahdollisuuksille rakentaa suomalaista hyvinvointia. Järjestöjen auttamistyö tulee saada lakipakettiin.
Pekka Lund
Sininauhaliiton toiminnanjohtaja
pekka.lund@sininauha.fi
puh. 050 522 3906
Mari Tuomainen
Sininauhaliiton hallituksen puheenjohtaja
mari.tuomainen@kirkkopalvelut.fi