Ohita valikko

Koti yli sadalle ex-vangille - Vilma ja Matti auttavat rikostaustaisia pysymään poissa vankilasta

Rötöksiä, päihteitä ja tiilenpäitä. Vilma ja Matti tukevat ihmisiä, joilla on taustalla rikoksia ja vankeusrangaistuksia jopa vuosien ajalta. Työ ei ole yksinkertaista. Se näyttää, kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni.
JAA

Se nuori kaveri on jäänyt Vilman ja Matin mieleen. Mies oli juuri vapautunut vankilasta pidemmältä, melko vakavalta tuomiolta tullessaan asiakkaaksi. Hänen kanssaan työskenneltiin pitkään. Tämä ymmärsi jo kärsivänsä päihdeongelmasta ja oli valmis päihdekuntoutukseen.

”Eikä sittenkään lähtenyt. Siitä ei mennyt kauaa, kun tapahtui henkirikos”, Matti kertoo. ”Meidän asiakasryhmän kanssa voi olla niin pienestä kiinni, mihin suuntaan kaikki lähtee.”

Myöhemmin sama nuorimies antoi palautetta Vilman ja Matin työstä vankilasta käsin. Paperissa luki: Sain apua, mutta hölmöyksissäni en ottanut sitä vastaan.

Pyöröovesta ulos

Vilma ja Matti ovat projektityöntekijöitä Pyöröovesta ulos -hankkeessa, joka tukee vapautuvia vankeja ja rikostaustaisia ihmisiä. Lisäksi hankkeessa kehitetään, eli kokeillaan asumisratkaisuja, dokumentoidaan kokemuksia ja koulutetaan ammattilaisia. Sininauhasäätiö on yksi osatoteuttaja hankkeessa, jota koordinoi Sininauhaliitto.

Ammattipiireissä – siis rikosseuraamusalalla – pyöröovella tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen elää rikoskierteessä ja saa jatkuvasti lyhyitä tuomioita. Kun vankilasta pääsee ulos, on kohta taas sisällä.

”Usein pyöröovivangeilla on taustalla päihderiippuvuus, joka on rikollisen elämäntavan juurisyy”, Matti toteaa.

Vapautuva vanki kaipaa siiviiliin siirtymisen aikana ja sen jälkeen paljon tukea.

“Herättelemme huomaamaan, kuinka päihteet vaikuttavat elämään ja motivoimme niistä irtautumisessa, jos ihmisellä on siihen itsellään jo vahva halu.”

”Käytännössä autamme esimerkiksi asunnon etsimisessä, oikeisiin palveluihin pääsyssä, palkkatyön tai koulutuksen hakemisessa. Lisäksi herättelemme huomaamaan, kuinka päihteet vaikuttavat elämään ja motivoimme niistä irtautumisessa, jos ihmisellä on siihen itsellään jo vahva halu”, Vilma kertoo.

Halu nimittäin täytyy olla.

Vilma on koulutukseltaan rikosseuraamusalan sosionomi, joka omien sanojensa mukaan ”on ollut vankilassa valmistumisestaan saakka”. Aluksi valvontapuolella, sitten päihdekuntoutuksessa ja päihteettömässä yhteisöhoidossa. Hankkeeseen hän tuli sen alkaessa, vuonna 2018.

Matti on niin ikään ollut vankilassa, kymmenen vuotta. Pitkän rikos- ja päihdehistorian jälkeen hän alkoi haluta muutosta, ja viimeisen tuomion aikana kuntoutuminen käynnistyi Sörkän yhteisöhoidosta, Sörkkä-yhteisöstä.  Hankkeeseen hän tuli Laurea-ammattikorkean Keijo-kokemusasiantuntijakoulutuksen kautta.

Yhdessä Vilma ja Matti yhdistävät ammattilaisuuden ja kokemusasiantuntijuuden.

”Niin kuin yksi asiakas sanoi, kerrankin jotkut tajuaa.”

”Yksi tavoitteista on ollut työparimallin kehittäminen, ja kokemusten perusteella voimme suositella työtapaa rikostaustaisten asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Tosin on tärkeää, että rikostaustan omaava työntekijä on tilanteeltaan vakaa”, Vilma sanoo ja Matti jatkaa työparimallin hyödyistä:

”Niin kuin yksi asiakas sanoi, kerrankin jotkut tajuaa.”

Ei kädestä pitelyä

Haastavassa työssä tarvitaan hermoja ja huumoria.

”Meidän päätavoitteena on vähentää uusintarikollisuutta. Ollaan eräänlaisia tukihenkilöitä, mutta kannustetaan ihmistä hoitamaan asioita mahdollisimman paljon itse. Ei tehdä puolesta tai pidellä kädestä, vaan valmennetaan ottamaan vastuuta itsestä”, Vilma kuvaa.

Monella asiakkaista rikollisuus ja päihteet ovat olleet kuvioissa kauan. Tavallinen tarina nimittäin alkaa risaisesta lapsuudesta ja nuoruudesta, jota hallitsevat päihteet. Jossain vaiheessa elämää on alettu rahoittaa rikoksilla. Joidenkin kohdalla painaa myös ylisukupolvisuus.

Toisaalta on myös toisenlaisia tarinoita.

”On niitäkin, joilla aikuiselämä on aluksi kulkenut melko perinteistä rataa: on opiskeltu, tehty työtä ja perustettu perhe. Sitten, joistain syistä, henkilö on ajautunut esimerkiksi huumausainerikollisuuteen”, Vilma kuvaa. ”Tällöin rikollisuudesta irtautuminen voi olla kuitenkin helpompaa, koska taustalla on jo normaalielämässä tarvittavia taitoja.”

Vaikka tie irti rikoksista olisikin pitkä ja kivikkoinen, se ei ole mahdoton.

“Tarvitaan hyviä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat päässeet rikoksista kuiville – kuten minä.”

”Suurin osa lopettaa jossain vaiheessa, viimeistään, kun on tarpeeksi kertynyt ikää. Meidän tehtävä on tukea jo ennen sitä, jotta muutos ei näyttäisi ”viimeiseltä vaihtoehdolta”. Sen takia tarvitaan hyviä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat päässeet rikoksista kuiville – kuten minä”, Matti huomauttaa.

Yli sata ex-vankia on saanut kodin

Vilma ja Matti ovat saaneet aikaan vaikuttavia tuloksia. He ovat onnistuneet asuttamaan yli sata vankia.

”Onhan se valtava onnistuminen hankkeelle, kun puhutaan näin haastavasta asiakasryhmästä.”

Myös kehitystyön innovaatiot ovat kummallekin tärkeitä, ja niistä kaikkein erityisin on ehkä Rikoksista irti -verkosto. Se syntyi halusta kerätä yhteen ihmiset, jotka verkoston nimen mukaisesti ovat lopettaneet rötöstelyn ja löytäneet paikkansa yhteiskunnasta.

Silti Vilma ja Matti ovat yhtä mieltä siitä, että isoimmat onnistumiset syntyvät asiakastyössä. Kun ihminen pysyy poissa vankilasta ja on valmis elämänmuutokseen.

Vilman mieleen nousee heti yksi, erityinen tarina.

”Kun tämä mies tuli asiakkaaksi, hän oli asunnoton ja eleli huoneistohotellissa, jonka kustannukset rahoitti rikollisella toiminnalla. Päihteidenkäyttö oli jatkuvaa ja rikokset jokapäiväisiä. Seuraava vankilareissukin odotti nurkan takana”, Vilma kertoo. ”Silti miehellä oli halu muuhun. Hänellä oli käsitys siitä, ettei mikään ollut lopullista.”

Ja niinpä, kun mies meni vankilaan, Vilma etsi tälle asuntoa. Vapautumisen aikaan asunto olikin odottamassa.

”Lisäksi hän oli vankeusaikana selvinpäin, ja senkin ansiosta asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan.”

Vaikka vielä yksi, jo aiemmin tiedossa ollut paluu vankilaan piti tehdä, mies oli koko ajan motivoitunut. Asunto säilyi tuomion ajan, ja sen jälkeen hän oli valmis jatkamaan puhtaalta pöydältä.

”Nyt hän on asustellut omassa kodissa jo pidemmän aikaa ja asiat sujuvat. On uusi parisuhde ja hän on menossa vahvasti takaisin työelämään”, Vilma kertoo. ”Onnistumisessa yhdistyivät oma motivaatio ja meidän roolimme: saatoimme tarjota tukea ja mahdollisuuksia muutoksen toteuttamiseen.”

Ehkä, toivottavasti, tie pyöröovesta ulos on löytynyt. 

Juttu on ilmestynyt alun perin Sininauhaliiton jäsenyhteisön Sininauhasäätiön nettisivuilla.

Sininauhasäätiön viestinnän asiantuntija
Ella Saranpää